Kipsi ja kalkki
Kipsi on mineraali, joka koostuu kalsiumsulfaatista. Se esiintyy luonteeltaan litteänä ja usein sen kiteet yhdistyvät läpinäkyvillä irtoavilla massoilla, joita kutsutaan seleniitiksi. Ajoittain se voi esiintyä silkkisenä, kuitumaisena muodossa, joka tunnetaan nimellä spar tai muina aikoina se voi olla rakeinen. Alabasterin kipsin esiintyminen on erittäin hienojakoinen lajike, jota käytetään kaikenlaisissa koristeellisissa töissä. Kipsiä voi esiintyä myös läpikuultamattomassa, kukka-tyyppisessä muodossa, joka sisäl- tää sisälle sisältämiä hiekkahiukkasia. Kipsin luonnolliset kiteet seleniittimuodossa ovat joitain suurimpia luonnossa tunnettuja kiteitä.
Termi Lime on yleinen termi kalsiumia sisältäville epäorgaanisille materiaaleille, jotka pääasiassa sisältävät karbonaatteja, oksideja ja hydroksideja. Tiukasti sanottuna Lime on kalsiumoksidi tai kalsiumhydroksidi. Limea alun perin käytettiin rakennuslaastona ja sillä on kyky tarttua pintoihin. Monet kalkkituotteet ovat laajalti käytössä rakennustarkoituksiin ja maataloudessa kemiallisina raaka-aineina. Kalsiumkarbonaatti on kivennäisaineiden ja kivien primaarinen koostumus, josta nämä materiaalit saadaan, ja pääasiallinen mineraali on kalkkikiveä.
Kalkin kolme päätyyppiä ovat kalsiumkarbonaatti, jota kutsutaan myös jauhetuksi kalkkikiveksi ja kalsiumkalkkikiveksi. Tämä näyttää olevan kaikkein laajimmin käytetty kalkin muoto. Se ei ole syövyttävää ja sisältää yhtä suuria määriä kalsiumia ja magnesiumkarbonaattia. Sitten on kalsiumoksidia, joka tunnetaan myös nimellä poltettu kalkki, joka on syövyttävää ja on reaktiivisempi kuin kalsiumkarbonaatti. Kolmas tyyppi on hydratoitu kalkki, joka on hieman reaktiivisempi kuin kalsiumkarbonaatti. Limeilla on useita käyttötarkoituksia, jotka korjaavat maaperän happamuutta, kalsium- ja magnesiumravintoaineita kasveille ja kasvavat bakteeritoimintaa ja aiheuttavat siten edullisia maarakenteita.
Maatalouden kalkin ominaisuuksien vertaaminen kipsiin
Lisäämällä vaihdettavia kalsiumia ja neutraloivia vetyioneja kalkki nostaa pH-arvoa happamille maaperäille ja on yleisesti edullinen alle pH 6: lle, kun taas kipsi ei neutraloi happosuhteita eikä nosta tehokkaasti pH-tasoa. Kalkki esiintyy myös luonnollisesti joissakin emäksisissä maissa, mutta ei palauta niitä tehokkaasti, ellei rikkiä ole lisätty, kun taas kipsiä varten se hakee alkalisia maaperää korvaamalla natrium kalsiumilla.
Yhteenveto: 1. Kalkki on kalsiumin karbonaatti, hydroksidi tai oksidi, kun taas kipsi on sulfaatti. 2. Kalkilla on enemmän emäksisiä ominaisuuksia, kun taas kipsi on hiukan happoa. 3. Useimmilla kalkityypeillä on hienommat kiteet, kun taas kipsillä on suurempia kiteitä luonnontilassa. 4. Kalkin emäksisyyden vuoksi nousee maaperän pH, kun taas kipsi ei nosta maaperän pH-arvoa.
