MPEG1 ja MPEG2
MPEG1 ja MPEG2 ovat molemmat standardeja liikkuvien kuvien ja niihin liittyvien äänitietojen geneeriselle koodaukselle. Nämä standardit kuvaavat äänen ja videotapahtuman yhdistettyä häviöllistä puristusta, joka mahdollistaa liikkuvien kuvien tallentamisen ja lähettämisen äänellä.
VHS-laatuisen digitaalisen videon puristusstandardi, jonka CD-ääni on 1,5 megabittiä sekunnissa, on MPEG-1. MPEG-1: ssa videon pakkaussuhde menettämättä liikaa laatua on 26: 1 ja suhde tai ääni on 6: 1. Tämäntyyppinen pakkaus tekee siitä elinkelpoisen digitaalisen ääni- ja televisiolähetyksen sekä video-CD-levyjen luomisen. Tämän seurauksena häviöllinen ääni- ja videomuoto on tullut erittäin suosittua laajan yhteensopivuuden ansiosta. Erilaiset tuotteet ja sovellukset käyttävät MPEG-1-standardia, erityisesti sen käyttöönotettua äänimuotoa, erittäin suosittu MP3-tiedosto.
Sitten taas vanhemmalla MPEG1: llä on joitakin heikkouksia, joita sen seuraaja, MPEG2. Nämä heikkoudet ovat:
- Äänenpakkaus on rajoitettu kahteen kanavaan.
- Ei ole olemassa standardoitua tukea lomittamalle videolle, jossa on heikko pakkaus, kun sitä käytetään lomitettuun videoon
- Se on rajoitettu standardoitu profiili - Rajoitetut parametrit bittivirta - joka ei sovi yhteen videoille, joilla on korkeammat resoluutiot. MPEG1 voi tukea 4 k videota, mutta ei ole olemassa käytännöllistä tapaa koodata videota suurempia resoluutioita. Myös tukikelpoisten laitteiden tunnistaminen on rajoitettua.
- Se tukee vain yhtä väriavaruutta - 4: 2: 0.
MPEG2: ta voidaan pitää parannettuna MPEG1: n laadun suhteen, koska sitä käytetään DVD-tuotantoihin. MPEG2 voi tallentaa ääntä / videota korkeammissa resoluutioissa ja käyttää suurempia bittinopeuksia, mutta ei näe paljon eroa, jos lähde on peräisin VHS-elokuvan laadusta. Jos kyseessä on laadukas tuotos, niin todennäköisesti on MPEG2-standardi.
Virallisesti MPEG2-standardi lisää useita ominaisuuksia vanhemman MPEG1: n yli, mukaan lukien muuttuva kvantisointi ja VBR. On melko ilmeistä, että MPEG2: ssa on monimutkaisempi algoritmi sen koodauksessa. MPEG2-toistoa ei voi toistaa MPEG1-soittimilla, koska MPEG2-virrat eivät ole yhteensopivia MPEG1: n kanssa.
Pohjimmiltaan MPEG2 voidaan katsoa MPEG1: ksi, joka tukee korkeampia resoluutioita ja pystyy käyttämään suurempia ja muuttuvia bittinopeuksia. Voidaan kuitenkin väittää, että MPEG1 toimii paremmin alemmat bittinopeudet kuin MPEG2.
Yhteenveto:
MPEG2 onnistui MPEG1: llä käsittelemään joitakin vanhempien standardien heikkouksista.
2. MPEG2: lla on parempi laatu kuin MPEG1.
3. MPEG1: tä käytetään VCD: lle, kun taas MPEG2: ta käytetään DVD: lle.
4. MPEG2 voidaan katsoa MPEG1: ksi, joka tukee korkeampia resoluutioita ja pystyy käyttämään suurempia ja muuttuvia bittinopeuksia.
5. MPEG1 on vanhempi kuin MPEG2, mutta edellinen on epäilemättä parempi pienemmissä bittinopeuksissa.
6. MPEG2: lla on monimutkaisempi koodausalgoritmi.
