GAAP-kirjanpito- ja verolaskenta
Yhdysvalloissa käytetään erilaisia laskentamenetelmiä eri syistä, kuten eri raporttien laatimisesta ja ylläpitämisestä eri syistä. Yritysten kirjanpitoon kuuluu liiketoiminnan rahoitustoimien kirjaaminen, joka voidaan kirjata käyttämällä GAAP- tai verolaskelmaa. GAAP tai yleisesti hyväksytty tilinpäätösperiaate on julkisten yhtiöiden finanssitransaktioiden kirjaamismenetelmä, kun taas verolaskelma on samanlainen, paitsi että veronmaksajat voivat käyttää enemmän vaihtoehtoja. Siksi, jotta tiedät, mikä kirjanpitomenetelmä sopii yrityksellesi, on tärkeää tietää, mitkä ovat nämä menetelmät ja näiden kahden välinen ero.
GAAP: n ja verolaskennan historia
Yritysten lisääntyneen monimutkaisuuden ansiosta oli erittäin tärkeää standardoida kirjanpitokäytännöt, koska kirjanpitoa pidetään liiketoiminnan selkärankaana. Tämä on syy siihen, että tilinpäätösnormistot otettiin käyttöön Yhdysvalloissa tilinpäätösnormiston (FASB) nimeltään. FASB: n katsotaan olevan Yhdysvaltojen korkein viranomainen kehittää ja ylläpitää GAAP-standardeja.
Toisaalta verotustutkimus perustettiin ratifioimalla Yhdysvaltojen perustuslain kuudestoista muutos, joka käynnisti vuonna 1894 perustetun tulojen keräämisviraston. Ajan myötä muutoksia, nimien muutoksia ja uudelleenjärjestelyjä tehtiin, ja tänään, tätä viranomaista kutsutaan Internal Revenue Serviceiksi.
GAAP: n ja verolaskennan tarkoitus
GAAP: n tarkoituksena on tarjota vakiomuotoiset ohjeet ja kirjanpitoperiaatteet yhdenmukaisuuden ja merkityksellisyyden saavuttamiseksi, koska se lisää tilinpäätöksen luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta. Sisäinen tulovirasto tai IRS kehittävät ja ylläpitävät verolaskennan kehystä, ja tämän kehyksen tarkoituksena on määrätä vero verotettavaa tuloa tai liiketoiminnan nettotulosta.
Verotettava tulo ei ole sama kuin tulo (GAAP: n mukaan). Vero vähennetään ja kerätään aiemmin käteisen tai ansaitsemisen yhteydessä.
Kirjanpidon perusteet
Kirjanpitoon perustuvat tosiasiat määrittävät, miten rahoitustoimet raportoidaan, ja tiedot on kirjattava. Sekä GAAP-kirjanpidossa että verotuksessa käytetään erilai- sia tilinpäätösperusteita kirjaamaan ja tunnistamaan rahoitustoimet. GAAP-kirjanpidossa suoriteperusteinen kirjanpito on ainoa hyväksyttävä menetelmä. Toisaalta verotustarkoituksessa käytetään kertymä-, raha- ja muutospohjaista kirjanpitoa.
GAAP-kirjanpitojärjestelmän kehittämisen, toteuttamisen ja käytön kustannukset ovat joskus liian pieniä pienyrityksiä varten, joten IRS sallii tällaisten yritysten kirjaavan rahoitustoimintonsa vaihtoehtoisiin menetelmiin.
Poistotunnustus
Kuten kaikki tietävät, poistot ovat hyödykkeen hankintamenon kohdistaminen sen arvioidun taloudellisen käyttöiän yli. GAAP-kirjanpidon mukaisesti käytetään erilaisia kirjanpitomenetelmiä, kuten tasoitusmenetelmän pienentämistä tai vähenemistä, suoraa menetelmää, vuosinumeroa koskevan menetelmän summaa ja toimintoperusteista poistoa.
Verolaskennassa käytetään muutetun nopeutetun kustannusjärjes- telmän järjestelmää tai MARCS-menetelmää, joka laskee poistot IRS: n määrittelemien laskevien prosenttiosuuksien avulla. Lisäksi 179 §: n mukaan IRS sallii yksilöiden ja veronmaksajien maksaa kiinteän omaisuuden poistot ostovuoden aikana.
Siirtosaamisten kirjaaminen
GAAP-kirjanpitojärjestelmän mukaan kulut, jotka ovat erääntyneet mutta joita ei ole vielä maksettu, katsotaan taseen siirtovelkoiksi. Sitä edustaa kustannuserä, joka on lyhytaikaista velkaa, joka on maksettava myöhemmin. Toisaalta verotuksessa kirjanpidossa ei tarvita suoriteperusteista kirjanpitoa, ellei yritys raportoi yrityksen veroilmoituksia suoriteperusteisena verovelvollisena. Lisäksi IRS noudattaa tietyt raja- ja muutospohjaiset laskentamenetelmät, jotka sisältävät tulo- ja kustannussäästörajoituksen, ja myös tulorajoitukset.
On erittäin tärkeää virtaviivaistaa liiketoimintaprosesseja, jos yritys haluaa seurata liiketoimintaansa, mikä voidaan tehdä vain asianmukaisella kirjanpitojärjestelmällä. Siksi yksilön tai yrityksen on ymmärrettävä markkinoilla käytettävät erilaiset kirjanpitojärjestelmät, ja heidän on myös tunnettava erimielisyytensä, jotta he voivat menestyksekkäästi hoitaa liiketoimintonsa ja esittää tilinpäätöksensä.
