Kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus

Vaikka kuvitteellisuuteen perustuva kirjailija luo kaunokirjallisuutta, ei-fiktiota ei luota vaan vain kirjoitettu tosiasioihin perustuen.

Vaikka ei-fiktio keskity ideoihin tai tapahtumiin, jotka todella toteutuivat, fiktiossa keskitytään mielikuvituksellisiin ideoihin ja tapahtumiin. Tulossa merkkeihin, ei-fiktio käsittelee todellisia ihmisiä ja fiktiota luo vain hahmoja. Jos jonkin asian sanotaan tapahtuneen todellisissa paikoissa, olipa sitten aiemmin tai nykyisin, niin se ei ole fiktiota. Mutta jos jotain sanotaan tapahtuneen väärässä paikassa, se on fiktiota.

Suuri ero on se, että fiktiot koostuvat tarinoista ja ei-fiktiot ovat täysin tosiasioihin perustuvia kirjoituksia. Fiktiot ovat vain viihdyttäjiä ja toisaalta ei-fiktiot ovat informatiivisia. Autobiografia, historian kirjat ja lehdet ovat esimerkkejä ei-fiktioista. Romaanit, tarinat, elokuvat ovat kaikki fiktioita.

Kaunokirjoitus on tehty tyhjästä ja toisaalta ei-fiktiosta tulee jotain.

Fiktio-kirjailija aikoo saada yleisö uskomaan, että kaikki asiat, jotka he lukevat tai näkevät, ovat tapahtumassa. Mutta ei-fiktiivinen kirjailija ei voi suostutella tällaiseen asiaan. Kaunokirjoittajat luovat tarinoita ilman sitoutumista lukijoihinsa. He vain käsittelevät ajatuksiaan ja näkemyksiään. Ei-fiktiivinen kirjailija ei voi kaataa omia kuvitelmiaan.

Tietokirjallisuutta voidaan kutsua prosaaliksi kirjallisuudeksi, joka puhuu eri aiheista, jotka ovat merkityksellisiä jokaiselle. Fiktio puolestaan ​​selittää mielikuvituksemme. Kun kaunokirjallisuus on symbolisempaa, ei-fiktiota on yksinkertaista, fiktiota on keinotekoinen, koska se luodaan omasta mielikuvituksesta. Tietokirjallisuus on luonnollista, koska siinä käsitellään todellisia tapahtumia. Kaunokirjallisuus on keksitty tarina, jossa ei-fiktio käsittelee olemassa olevia tosiasioita.

Kaunokirjoitus heijastaa kirjailijan mielikuvitusta. Samaan aikaan ei-fiktio on tosiasioiden muisto. Kaunokirjoitus on yleensä yksityiskohtaisempaa ja kuvaavaa; ei-fiktiivinen pyrkii vain sanomaan, että on tarpeen todeta tosiasia tai ajatus. Fiktio-kirjailija voi käyttää mielikuvitusta vapaasti, kun ei-fiktiivinen kirjailija ei voi.

Yksinkertaisuus, suoruus ja selkeys ovat tärkeimpiä ei-fiktiivisissä teoksissa. Vaikka fiktio jättää mielikuvituksen yleisölle tai lukijoille ja niillä voi olla omat tulkintansa.

Yhteenveto 1. Kaunokirjallisuus ei ole totta, ja ei-fiktio on totta 2. Vaikka ei-fiktio keskittyy todellisiin ideoihin tai tapahtumiin, fiktiossa keskitytään yleensä kuvitteellisiin ideoihin ja tapahtumiin. 3. Fiktiot koostuvat tarinoista ja ei-fiktiot ovat täysin tosiasioihin perustuvia kirjoituksia. 4. Fiktiot ovat vain viihdyttäjiä ja toisaalta ei-fiktiot ovat informatiivisia