DNS ja DHCP

Internet-yhteyden muodostaminen on numeroilla täynnä maailma, mutta tämä ei välttämättä ole tavallinen käyttäjä, joka avasi vain selaimen tai sähköpostiohjelman ja sisältö on jo olemassa. Mutta tämä ei olisi mahdollista ilman asianmukaisia ​​numeroita, jotka järjestelmänvalvoja on jo asettanut etukäteen.

Ensimmäinen numero, josta keskustelemme, on IP-osoite. IP- tai Internet-protokollan osoite on verkon yksilöllinen tunniste, jonka avulla paketit voivat löytää määränpäänsä. Perinteisesti järjestelmän pääkäyttäjän olisi määritettävä IP-osoite jokaiselle verkkoon liitetylle tietokoneelle, mutta IP-osoitteen dynaamisten määrittelyjen tarve johti DHCP- tai Dynamic Host Configuration Protocol -yhteyksien luomiseen. DHCP tarvitsee vain yhden verkkoelementin toimimaan palvelimena; palvelin antaisi sitten IP-osoitteet kaikille verkkoelementteille, jotka pyytävät sitä. Järjestelmänvalvojan asennuksesta riippuen se voi olla sama IP-osoite joka kerta tai eri IP-osoitteet, jotka on annettu ajanvarauksella.

DHCP-palvelimen tehtävänä on myös tarjota asiakkailleen DNS (Domain Name Server). Tämä palvelin on toinen tietokone internetissä, joka palvelee hyvin erityistä tarkoitusta yksinkertaistaa selaamista. Kuten edellä olen todennut, jokaisella verkon tietokoneella on oma yksilöllinen IP-osoite. Tämä pätee myös Internetiin. Jokainen Internetiin yhteydessä oleva verkko tai tietokone on myös yksilöllinen osoite. Olisi varsin hauskaa muistaa jokaisen vierailemamme sivustojen IP-osoitteet, joten käytämme verkkotunnuksia, joille olemme jo aika tottuneet ja joilla ei ole enää mitään ongelmia muistelemisessa. Kun haluamme vierailla sivustossa tai sivussa, anna URL-osoite selaimessa. Selaus ottaisi sitten yhteyttä DNS: hen ja pyytää siihen liittyvää verkkotunnusta vastaavaa IP-osoitetta. Käytetyn IP-osoitteen avulla selain voi sitten kommunikoida kyseisen tietokoneen kanssa ja pyytää sen kotisivulta tai tietyltä sivulta, jota olet pyytänyt.

Vaikka web-selailu on täynnä numeroita, prosessit ovat kaikki avoimia loppukäyttäjälle. Vain järjestelmänvalvojan tulisi käsitellä näitä numeroita. Järjestelmät, kuten DNS ja DHCP, toimivat moitteettomasti ja varmistavat, että loppukäyttäjät eivät tarvitse käsitellä Internet-viestinnän tarvitsemia vaikeuksia.