Oma ja minun
Molemmilla sanoilla on sama "minulle" juuri. "Minua" ei yleensä käytetä ilman toista komponenttia, eli minulle kuuluvan jotain nimeä. Minua voidaan käyttää ilman, että viitataan kyseiseen kohtaan, eli se on omavarainen. Se on yksi harvoista, hämmentävistä englanninkielisistä pareista, joissa vanhanajan sana näyttää olevan tehokkaampi kuin nykyaikainen sana. Esimerkki: "Tämä artikkeli on minun artikkeli", versus "Tämä artikkeli on minun". Niinpä ironista, vanhanajan viktoriaaninen laajennettu versio on itse asiassa tehokkaampi ja vaatii yhtä vähemmän sanaa sanomasta sama asia.
Käy läpi vielä muutamia esimerkkejä, jotka tuovat esiin eroja: "Tämä talo on minun, ja kaikki tämä on minun omaisuuteni" - tämä voitaisiin myös kirjoittaa seuraavasti: "Tämä on minun talo ja kaikki tässä on minun". Edellä mainitut kaksi eri tavalla muotoiltua virkettä tuovat eroja hyvin selkeästi. "Oma" ei ole yhtä terveellistä kuin "minun".
Mine viittaa myös luonnonvaravarastoihin. Selvyyden vuoksi olisi parempi sanoa: "Tämä on minun kaivoni" verrattuna: "Tämä kaivos on minun". Kukaan ei voi ymmärtää selkeästi dynamiikkaa ja voimia, jotka johtivat siihen, että Englanti kehittyisi niin monipuolisella mutta sekava tavalla, mutta kaikki ymmärtävät selvästi erot, kun he saavuttavat jonkin verran osaamista kielellä. Tämä on melko outoa, mutta se on yksinkertaisesti järjetöntä yhdistettynä aiempiin kokemuksiin oikeasta englantilaisesta käytöstä, joka pakottaa meidät valitsemaan oikean sanan käytön tahattomasti.
Minua käytetään myös enemmän mainonnan otsikoissa ja muissa nykyaikaisemmissa ja rennompiin viittauksiin, esimerkiksi: "Mikä on minun, mikä meidän on sinun" olisi hyvä mainoslinja puhua kuluttajille ystävällisellä äänellä. "Minun" olisi riittämätön tähän tarkoitukseen, koska se vaatisi aina termiä sen jälkeen, jolloin se jäisi pois kaiken viehätyksen ja vihan. Toinen tärkeä ero on, että "minun" on enemmän inhimillinen ja "minun" on keinotekoisempi, eli "aina sanotaan:" Tämä on isäni ", toisin kuin:" Tämä isä on minun ". Samoin: "Tämä on minun iPod" voidaan myös kirjoittaa seuraavasti: "Tämä iPod on minun". Kuitenkin jos joku kysyy sinulta kysymyksen: "Kenen iPod on tämä?", Olet todennäköisemmin vastannut: "Minun" kuin sanoa: "Se on minun iPod". Muutamia esimerkkejä - "Mikä oli minulle jää minulle, kunnes se on minun päätökseni tehdä muuten", "Isäni työskentelee kaivoksessa", "Minun ajatukseni ovat minun ja minun yksin".
Yhteenveto:
1) Minun on omavaraisempi kuin minun.
2) "Oma" vaatii toisen sanan sen jälkeen, kun kuva on selvä.
3) Minun käytetään lähinnä ihmisiin, kun minua käytetään asioihin.
4) Kaivoksella tarkoitetaan myös hiilikaivoksia, kultakaivoksia jne.
5) Minulla on ehkä vanha-ikäinen englanti, mutta se toimii yllättävän paremmin kuin lyhyempi "minun".
6) Ironista kyllä, kaivos on myös nykyaikaisempaa, rentoa ja viihdyttävää verrattuna käyttäytymiseenni sekä lisäkielellä suosittuun kulttuuriin.
7) Syy miksi "minun" katsotaan vanhuudeksi on siksi, että se on "sinun" serkku, joka oli viktoriaaninen englanninkielinen sana "sinun". Niinpä ihmiset käyttävät "sinun todella" eikä "sinä todella" nykyään.
