FDM ja FDMA
Taajuusjakoinen multipleksointi (FDM) on multipleksointitekniikka fyysiselle kerrokselle, joka sallii useita matalan kaistanleveyden signaaleja jakamaan saman suurta kaistanleveyden taajuusaluetta. Se saavutetaan jakamalla pienempi taajuusalue kaikille signaaleille, jotka käyttävät samaa kanavaa. FDMA tarkoittaa Frequency Division Multiple Access -teknologiaa, jota käytetään yleisesti matkaviestinnässä. Se on tiedonsiirtokerrokseen käytettävä käyttötapa, joka käyttää FDM: n käsitteitä periaatteessa samaan tavoitteeseen. On suosittua, että FDMA on FDM: n käyttö, jotta useat käyttäjät voivat jakaa saman fyysisen kanavan samanaikaiselle viestinnälle.
Lisätietoa FDM on tekniikka, jota käytetään monissa muissa tekniikoissa. Multiplekseri moduloi kaikki signaalit, jotka aiotaan käyttää kanavaa yhdeksi signaaliksi. FDMA luopuu multiplekserin käytöstä, koska se toimii datayhteyskerroksella. Kaikki tiedot yhdistetään ennen signaalin generointia, jolloin fyysisen kerroksen multiplekserin käyttö on tarpeetonta.
Multipleksointitarve on hyvin näkyvä matkapuhelinverkoissa, joissa on rajoitettu määrä kanavia, joilla on valtava määrä kaistanleveyttä. Jokainen matkapuhelinoperaattori tarvitsee vain hyvin vähäisen kaistanleveyden, ja ne on pinottu yhteen samaan kanavaan käyttämällä multipleksointitekniikoita kuten FDMA. Sen lisäksi, että FDMA, joka jakaa taajuusalueen pienemmiksi kanaviksi, on myös muita teknologioita, jotka toimivat matkapuhelinverkoissa. TDMA on yksi tällainen tekniikka ja se jakaa jokaisen kanavan aikaväleihin, joita eri käyttäjät voivat käyttää.
FDM: n tai FDMA: n käyttäminen yksinään on melko tehotonta, koska se silti edustaa koko signaalille varatun kanavan. Jopa silloin, kun tietoja ei lähetetä keskenään, kukaan ei voi käyttää käytössä olevaa kanavaa. Matkaviestinverkot käyttävät sekä FDMA: ta että TDMA: ta maksimoidakseen käyttäjien, jotka voivat käyttää verkkoa. Pääkanava on jaettu pienempiin alikanaviin käyttäen FDMA: ta. Kukin alikanava jaetaan sitten TDMA: n avulla, jotta useat käyttäjät käyttävät kanavaa vuorotellen. Tämä tapahtuu niin nopeasti, että loppukäyttäjät eivät tiedä, että tämä tapahtuu.
Yhteenveto:
1. FDM on fyysinen kerroksen multipleksointitekniikka, kun taas FDMA on datayhteyskerroksen pääsymenetelmä.
2. FDM: n avulla, jotta useat käyttäjät voivat käyttää samaa kaistanleveyttä, kutsutaan FDMA: ksi.
3. FDM käyttää fyysistä multiplekseriä, kun taas FDMA ei.
