Demokratia ja tasavalta

Demokratian ja tasavallan välinen ero

"Demokratia" ja "tasavalta" sekaantuvat usein, ja termejä vaihdetaan mielivaltaisesti ja väärinkäytetään. Näiden kahden käsitteen yhtäläisyydet ovat monta, mutta samanaikaisesti demokratia ja tasavalta eroavat useilla merkittävillä ja käytännöllisillä tavoilla. Lisäksi, vaikka "demokratialla" ja "tasavallalla" on vakiomääritelmiä, meillä on useita konkreettisia esimerkkejä, jotka osoittavat, että todellisuus ja teoria eivät aina ole samat.

demokratia

Demokratian käsitettä on pitkälti käsitelty ja analysoitu aiemmin. Vaikka maailman alkuperä on ymmärretty yksiselitteisesti, monia käsityksiä on edelleen erimielisyydet.

Demokratian käsite on kahden kreikkalaisen sanan yhdistelmä: " demoja "Joka tarkoittaa" ihmisiä "ja" kratein Joka tarkoittaa "sääntöä". Sen vuoksi sana demokratia tarkoittaa "ihmisten sääntöä". Silti, vaikka "enemmistön sääntö" näyttää olevan käsitteen ydin, demokratian liittäminen vain vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin voi olla harhaanjohtavaa eikä riitä käsittelemään monimutkaista demokratian ajatusta.

Nykyinen apuraha viittaa siihen, että "demokratia on vaativa järjestelmä, eikä vain mekaaninen kunto (kuten enemmistösäännöt) eristettynä"¹ ja että demokratiaa on useita eriasteisia ja alatyyppejä. Esimerkiksi Dahl tunnistaa hallituksen jatkuvaa reagointia kansalaisten mieltymyksiin (joita pidetään poliittisina tasoina) demokratian keskeisenä piirteenä. Lisäksi hän uskoo, että demokraattisen järjestelmän kaksi pilaria ovat:

• Julkinen riita; ja
• Oikeus osallistua².

Molempien ulottuvuuksien on oltava samanaikaisesti demokratian tehokkuuden kannalta, ja niiden osuus määrittelee hallituksen osallisuutta ja demokratian astetta.

Toinen mielenkiintoinen näkökulma demokratian käsitteellistämiseen on Fareed Zakaria, joka on kuuluisa kirjailija ja poliittinen tiedemies, joka määrittelee liberaalit demokratiat "epälelberaalisten demokratian"³. Zakaria katsoo, että liberaalille poliittiselle järjestelmälle on ominaista:

• Lain sääntö;
• Valtuuksien erottaminen ja
• Puheen, kokoonpanon, uskonnon ja omaisuuden perusvapauksien suojaaminen.

Hänen näkemyksensä mukaan taloudelliset, siviilit ja uskonnolliset vapaudet ovat ihmisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon ytimessä, ja liberaalisen demokratian on kunnioitettava tällaisia ​​perusoikeuksia. Nykyään 118 maailman 193 maasta ovat demokratioita. Heillä kaikilla on vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, mutta puolet heistä on epäoikeudenmukaisia.

Schmitter ja Karl luovat vielä toisen teorian⁴. Molemmat tutkijat uskovat, että on olemassa monenlaisia ​​demokratioita ja että "niiden erilaiset käytännöt tuottavat samanlaisen monimuotoisen vaikutelman." Toisin sanoen he uskovat, että hallituksen ydinominaisuuksien aste määrittelee erot eri alityyppien välillä demokratioita. Heidän mielestään nykyaikainen demokratia:

• Toiminnot "ihmisten suostumuksella";
• Olisi tarjottava laaja valikoima kanavia ja keinoja kansalaisten ilmaisen ilmaisun ja arvojen ilmaisemiseksi.
• Pitäisi noudattaa erityisiä menettelysääntöjä; ja
• On kunnioitettava väestön kansalaisoikeuksia.

Lopuksi jotkut tekijät väittävät myös, että demokraattisen hallituksen piirre vaihtelee maantieteellisen alueen mukaan. Esimerkiksi Neher ehdottaa, että Aasian maat siirtyvät todellakin "länsimaiseen liberaaliin demokratiaan"⁵ ja että he hyväksyvät liberaaleja piirteitä, kuten vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, pääsyn ei-sensuroituihin tiedotusvälineisiin sekä vapaus hallinnon puuttumisesta tai valvonnasta yksityiseltä sektorilta. Kuitenkin kotimaisten ongelmien takia, jotka jokainen maa joutuu kohtaamaan taloudellista kehitystä, kansallista turvallisuutta ja sisäisiä kapinointeja, voimme vielä tunnistaa autoritaarisia elementtejä näiden "aasialaisten tyyppisten demokratioiden" sisällä.

On selvää, että nykyään ei ole olemassa sellaista "puhdasta" demokratiaa: erilaiset maantieteelliset piirteet ja historialliset tilanteet väistämättä muokkaavat hallituksen rakennetta ja toimia. Siksi, vaikka kaikilla liberaaleilla demokraatteilla on vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit ja että heitä leimaa enemmistön säännös, 21^st luvulla meillä on erilaisia ​​esimerkkejä erilaisista demokraattisista hallituksista.

Tasavalta

Kun sana "demokratia" on peräisin muinaisesta kreikasta, käsite "tasavalta" on kahden latinalaisen sanan yhdistelmä: "res", joka tarkoittaa "asiaa" ja "publica", mikä tarkoittaa "julkista". Siksi tasavalta on "yleinen asia (laki)".

Nykyään tasavalta on hallitusmuoto, jonka hallitsevat ihmiset vapaasti valitsemat edustajat. Valitut edustajat (yleensä puheenjohtaja) voivat käyttää valtuuksiaan, mutta niiden on kunnioitettava kansallisissa perustuslaissa asetettuja rajoituksia. Toisin sanoen tasavalta on edustava demokratia.

Vaikka monet maat merkitsevät itseään "demokratioiksi", varsinaisessa käytännössä suurin osa nykyaikaisista edustavista hallituksista on lähempänä tasavaltaa kuin demokratiaa. Esimerkiksi Yhdysvallat - ylpeä suurin demokratia maailmassa - on itse asiassa liittotasavalta. Keskushallinnolla on tiettyjä valtuuksia, mutta yksittäisillä valtioilla on tietty itsemääräämisoikeus ja kotijäsenvaltion sääntö. Sitä vastoin Ranska on keskitetty tasavalta, jossa piireillä ja maakunnilla on rajoitetummat valtuudet.

Kahdella yleisimmällä tasavallalla on:

• Liittovaltion tasavalta: yksittäisissä valtioissa ja maakunnissa on jonkin verran itsenäisyyttä keskusvaltiosta. Esimerkkejä ovat:

1. Yhdysvallat;
2. Argentiinan tasavalta;
3. Venezuelan Bolivarian tasavalta;
4. Saksan liittotasavalta;
5. Nigerian liittotasavalta;
6. Mikronesian liittovaltiot;
7. Brasilian liittotasavalta; ja
8. Argentiinan tasavalta.

• Unitary / Centralized Republic: kaikki osastot, yksittäiset valtiot ja maakunnat ovat valtionhallinnon alaisuudessa. Esimerkkejä ovat:

1. Algeria;
2. Bolivia;
3. Kuuba;
4. Ecuador;
5. Egypti;
6. Suomi;
7. Ranska;
8. Ghana;
9. Kreikka; ja
10. Italia.

Demokratia vs. tasavalta

Tärkein ero Demokratian ja Tasavallan välillä on hallituksen rajoissa ja sen vaikutuksesta, joka tällaisilla rajoituksilla on vähemmistöjen oikeuksiin. Itse asiassa vaikka "puhdas" demokratia perustuu "vähemmistön sääntöön" vähemmistön yli, tasavallassa kirjallinen perustuslaki suojaa vähemmistöjä ja antaa heille mahdollisuuden olla edustettuina ja mukana päätöksentekoprosessissa. Vaikka nykyään ei ole puhdasta demokratiaa, ja useimmat maat ovat "demokraattisia tasavaltoja", pidämme puhtaasti teoreettisella tasolla ja analysoimme "puhtaan demokratian" ja "tasavallan" väliset erot. Näiden kahden tyyppisten hallitusten väliset erot ovat alla⁶.

• Demokratia on kansan järjestelmä, ja se merkitsee kaikkea aliedustettua vähemmistöä (tai ei edustaa ollenkaan) vähemmistöä, kun tasavalta on hallitusmuoto, jossa ihmiset vapaasti valitsevat edustajia edustamaan heitä;
• Demokratiassa vallitsee enemmistön säännös, kun taas tasavallassa vallitsee oikeusvaltioperiaate;
• Demokratiassa vähemmistöt ovat aliedustettuina ja ylivoimaisesti ylittäneet, kun taas tasavallan vähemmistöjä suojellaan (tai pitäisi suojeltava perustuslain sisältämillä säännöksillä;
• Demokratiassa täysivaltaisuus on koko väestön hallussa, kun taas tasavallan itsemääräämisoikeus on valittujen edustajien (jota johtaa presidentti) hallussa ja lain täytäntöönpanossa;
• Demokratiassa kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen mielipide päätöksentekoprosessissa, kun tasavallassa kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen mielipide edustajiensa valinnassa.
• Puhinta esimerkki Demokratiasta voidaan jäljittää antiikin Kreikalle, kun taas tänään meillä on useita esimerkkejä tasavalloista (tai demokraattisista tasavalloista), mukaan lukien Yhdysvallat, Italia ja Ranska;
• Molemmissa tapauksissa yksilöillä on valinnanvapaus: demokratiassa tällainen oikeus on hallinnon luonteesta (kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet ja vapaudet osallistua julkiseen elämään), kun taas tasavallassa tällainen oikeus on suojattu lain mukaan;
• Molemmissa tapauksissa uskonnonvapaus on sallittua.Silti demokratiassa enemmistö voi rajoittaa vähemmistöjen oikeuksia tässä suhteessa, kun taas tasavallassa perustuslaki suojaa uskonnonvapautta; ja
• Molemmissa tapauksissa kansalaisia ​​ei saa syrjiä. Demokratiassa enemmistö voi kuitenkin syrjäyttää vähemmistön, kun taas tasavallan syrjinnän pitäisi olla perustuslain kielletty.

Yhteenveto

Demokratiaa ja tasavaltaa analysoidaan usein autoritaaristen hallintomuotojen vastaisesti. Demokratian ja tasavallan on (tai pitäisi perustua) vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin ja nähdä koko väestön osallistuminen. Vaikka molemmat järjestelmät edellyttävät suurta vapautta ja perusoikeuksien suojelua, ne eroavat toisistaan ​​hallituksen asettamilla rajoituksilla ja oikeuksilla, joihin vähemmistöryhmillä on oikeus. "Puhdas" demokratia perustuu vähemmistön vähemmistön sääntöön; hallitukselle ei ole asetettu rajoituksia eikä täysivaltaisuus ole suvereniteettia. Toisaalta tasavallassa kansalaiset valitsevat edustajansa, jotka käyttävät valtaansa kansallisessa perustuslaissa määriteltyjen rajojen puitteissa.

Todellisessa käytännössä emme kuitenkaan näe esimerkkejä "puhtaasta" demokratiasta tai "puhtaasta" tasavallasta, ja useimmat maat voidaan pitää edustavina demokratioina tai demokraattisina tasavalloina.