Bipolaarinen I ja bipolaari II
Bipolaarinen I vs kaksisuuntainen II
Bipolaarinen I ja bipolaari II ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriön muotoja, jotka tunnetaan myös kaksisuuntaisena mielialahäiriöinä. Tämä erityinen häiriö on psykoottinen häiriö, jolle on ominaista kohonnut tunnelma tai energia ja mielialan vaihtelut.
Bipolaariselle I: lle on ominaista mania- ja masennusepisodit. Toisaalta bipolaariselle II: lle on ominaista hypomania ja masennus. Ero manian ja hypomanian välillä on myös yksi tärkeimmistä kontrasteista näiden kahden tyyppisten häiriöiden välillä. Termi "Ääepisode" soveltuu molempiin häiriöihin. Episodi koostuu tietystä vaiheesta (mania, hypomania, masennus tai neutraali), joka voi siirtyä toiseen vaiheeseen tai episodiin. Kahden tilan esiintymistä suhteellisen lyhyessä ajassa kutsutaan "sekoitettuna" episodiin.
Mania on mielialan kunto, jossa on kohonnut energiamäärä tai tunne. Lisäksi mania voi myös ilmetä hyperaktiivisuudesta, ärtyneisyydestä ja äärimmäisistä tai ennalta arvaamattomista toimista henkilöstä. Sillä välin hypomania on lievempi manian muoto. Kuitenkin hypomania on lievempi muoto ei vähennä häiriön vaikutusta elämänlaatuun potilailla, joilla on diagnosoitu molemmat tyypit.
Toinen ero kaksisuuntaisen I: n ja bipolaarisen II: n välillä on psykoosin esiintyminen. Psykoosi bipolaarisessa I: ssä tapahtuu maniavaiheessa, kun taas sama ilmiö esiintyy masennusosassa bipolaarisissa II-potilailla.
Masennus on toinen vertailu. Bipolaarisella II-potilailla on voimakkaampi masennus verrattuna ihmisiin, jotka kärsivät kaksisuuntaisesta I: stä. Useimmissa tapauksissa potilaat, joilla on bipolaarinen II, ovat vakavassa masennuksessa pitkään, ennen kuin he palaavat normaaliin tilaan tai hypomaniaan.
Molempien kaksisuuntaisten häiriöiden hoito pyrkii olemaan sama, mutta saattaa poiketa kohdennetuilla alueilla. Yleinen hoito sisältää lääkityksen, psykoterapian, elämäntapamuutoksen tai sairaalahoidon. Hoidon soveltaminen riippuu jokaisesta potilaan tapauksesta ja sairauden asteesta. Lääkityksen osalta kaksisuuntainen I-potilas on yleensä määrätty mielialan stabilisaattoreilla. Sitä vastoin bipolaariset II-potilaat saattavat tarvita masennuslääkkeitä mieluummin kuin mielialan stabilointiaineita.
Yhteenveto:
- Sekä kaksisuuntainen I että bipolaari II ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriön muotoja. Kummallakin on tyyli, ääni, tai on mielialan vaihtelut valtiosta toiseen. Molempien häiriöiden kaksi yleistä jaksoa tai vaiheita ovat masennus ja neutraali tai normaali tila.
- Bipolaarisilla potilailla on mania- ja masennusepisodioita, kun taas bipolaaripotilaiden potilaat kärsivät hypomaniaan ja masennukseen. Näiden kahden jakson lisäksi on olemassa myös puolueettomia tilanteita, joissa potilas toimii normaalisti.
- Maniaa kuvataan epänormaaliksi ja kohonnut energinen mieliala tai tunne. Toisaalta hypomania on alempi tilanne tai maniaaste. Mania vaatii lääkkeitä mielialan stabilisaattoreiden muodossa, kun hypomania ei.
- Manian, hypomanian tai masennuksen kesto voi kestää viikkoja, kuukausia tai jonkin ajanjakson riippuen häiriön vakavuudesta.
- Psykoosi esiintyy bipolaarisissa I-potilailla mania-episodien aikana. Sama psykoosi tapahtuu kaksisuuntaisessa II potilaassa masennuksen aikana.
- Bipolaarinen I liittyy pääasiassa maniaan. Sitä vastoin bipolaarinen II näkee masennustilan pikemminkin kuin hypomania-tilan. Sekä kaksisuuntaisen I: n että bipolaarisen II: n depressiivinen tila voi johtaa itsemurhaan tai masentuneempaan elämänkatsomuutokseen, koska potilas tuntee masentuneempia pidempään.
- Kaksisuuntainen voin loukata henkilön elämäntapaa. Sitä vastoin bipolaarisella II: lla voi toimia normaalisti.
- Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitomuotoihin kuuluvat lääkitys, sairaalahoito, psykoterapia ja muutokset elämäntavoissa. Lääkityksessä bipolaaristen I-potilaiden määräävät yleensä mielialan stabilisaattorit, kun taas bipolaarisen II-potilaat määrätään masennuslääkkeillä.
