Anterograde amnesia ja retrogradatiivinen amnesia
Anterograde amnesia vs. retrogradatiivinen amnesia
Amnesia on yhteinen klisee elokuville ja televisio-ohjelmille. Näissä tapauksissa se kuvataan dramaattisena muotoon unohtamatta, kuka olet. Näin ollen se ei ole yhtä yksinkertaista kuin tämä. Se tapahtuu, kun osa aivoista, jossa funktio hakee tallennettuja muisteja, on vaarassa. Limbainen järjestelmä on aivojen alue, jolla on mainittu toiminto. Se koostuu aivokuoren ja hippokampuksen amygdala-osista. Muistinhaun lisäksi tämä aivojen alue toimii myös tunteiden ja motivaatioiden koordinointikeskuksena ja muutamissa endokriinisen järjestelmän kontrolleissa. Ihmiset, joilla on amnesia, ovat dysfunktionaalista limbistä. Huomiota, motivaatiota, kieltä ja spatiaalista toimintaa ei kuitenkaan ilmene selvästi, koska nämä ominaisuudet liittyvät muihin aivojen osiin.
On olemassa useita erilaisia amnesia ja runsaasti tapoja luokitella tilanne samoin. Se voidaan luokitella perustuen siihen, millainen muistin muisti perustuu alkuperään, riippuen siitä, kuinka kauan kesto kestää jne. Anteroograse ja retrogradamnesiat ovat vain kaksi olemassa olevista lukuisista amnesia-tyypistä. Retrograamainen amnesia on sellaisten tapahtumien, ihmisten, paikkojen jne. Muistihäiriöiden osallistuminen, jotka olivat kohdanneet ja kokeneet ennen kuin amnesia otti maksut potilaalle. Toisaalta anteroogeeni-amnesia tarkoittaa sitä, että kyvyttömyys muodostaa kaikenlaisia muistoja muunnoksista kehityksen jälkeen.
Edellytykset ovat molemmat hyvin vakavia, vaikka ne eroavat toisistaan. Potilaan elämän jyrkkä häiriö voi vaikeuttaa normaalisti toimia samalla tavoin kuin henkilö ennen tapahtumaa. Mitä tulee retrogradamnesiaan, tietyntyyppisiä muistoja voi olla aivan vaikea päästä. Henkilö ei ehkä pysty tunnistamaan useita ihmisiä, eikä heillä ole edes yhtä muistia heistä; hän voi menettää joitakin olennaisia taitoja, kuten koodausta. Joissakin tapauksissa henkilö ei välttämättä pysty tuntemaan joitakin esineitä ja voi jopa olla tuntemattomia omasta itsestään. Näitä tapauksia ei yleensä tapahdu, mutta ne voivat tapahtua.
Anterograamenamnesiassa potilas ei pysty luomaan uusia muistoja. Hän ei ehkä pysty oppimaan taitoja, jotka eivät ole tuttuja hänelle ennen tapahtumaa, eivätkä välttämättä pysty muistamaan kokemuksia, jotka voivat tapahtua samana päivänä ja niin edelleen. Tämä voi antaa vaikutelman siitä, että hänellä on vähemmän vaivaa kuin menettää äitinsä identiteettinsä ja yhdistysten muistoja. Se on kuitenkin traumaattinen, koska se voi haitata jopa yksinkertaisia päivittäisiä tehtäviä. Anteroograse ja retrogradamnesia voivat olla läsnä yhdessä yksilössä, mikä tekee siitä hyvin vaikeaa käsitellä.
Sekä anterogradisen että retrogradamnesian hoito on huomattavan monimutkaista eikä sitä voida tiivistää. Häiriötä on arvioitava kaikista näkökulmista, ja hoito on otettava käyttöön samassa lähestymistavassa. Kotihoidon kannalta olennaisin asia on kärsivällisyys ja tuki, jota perhe ja ystävät tarjoavat potilaalle.
Yhteenveto:
1.Anterograde ja retrogradamnesia ovat vain kaksi olemassa olevista lukuisista amnesia-tyypistä.
2.Rerogramenttinen amnesia on sellaisten tapahtumien, ihmisten, paikkojen jne. Muistihäiriöiden osallistuminen, jotka olivat kohdanneet ja kokeneet, ennen kuin amnesia otti maksut potilaalle. Toisaalta anterograamenamnesiasta puuttuu kyky muodostaa viimeisimmät muistot kaikista lajikkeista kehityksen jälkeen. 3. Ehdot ovat molemmat hyvin vakavia ja ne eroavat toisistaan. 4. Aivojen retrogradamnesiasta voi olla vaikea päästä määrätyille muotamuodoille. Anterograamenamnesiassa potilas ei pysty luomaan uusia muistoja.
5.Henkilö ei välttämättä pysty tunnistamaan useita ihmisiä, eikä heillä ole edes yhtä muistia heistä; hän voi menettää joitakin olennaisia taitoja, kuten koodausta retrogradamnesiaan. Anterograafisessa amnesikassa hän ei ehkä pysty oppimaan taitoja, jotka eivät ole tuttuja hänelle ennen tapahtumaa, eivätkä välttämättä pysty muistamaan kokemuksia, jotka saattavat tapahtua samana päivänä ja niin edelleen. 6.Anterograde ja retrogradamnesia voivat olla läsnä yhdessä yksilössä, mikä tekee siitä hyvin vaikeaa käsitellä. 7. Sekä anterogradisen että retrogradamnesian hoito on huomattavan monimutkaista eikä sitä voida tiivistää. 8. Kotihoidon kannalta olennaisin asia on kärsivällisyys ja tuki, jota perhe ja ystävät tarjoavat potilaalle.
