WiMAX- ja WiMAX2-verkkotekniikkaa
WiMAX vs. WiMAX2-verkkotekniikka
Laajakaistaisen internetyhteyden kasvavan kysynnän myötä yhteinen termi, jota kuullaan näissä viestintäpiireissä, on WiMAX-tekniikka. Mistä vain kyse on? On olemassa erilaisia keinoja, joiden avulla voit muodostaa yhteyden internetiin. Yleensä voit joko muodostaa yhteyden internetiin kaapelin kautta, mikä edellyttää fyysistä kaapelia, joka kulkee palveluntarjoajalta koneellesi tai vaihtoehtoisesti voit valita langattoman viestinnän, kun maasto on melko laaja.
Sekä WiMAX että WiMAX2 ovat langattoman Internet-tietoliikenneyhteyden muoto, joka hyödyntää mikroaaltoteknologiaa, jotta käyttäjät voivat käyttää. Mikroaaltotekniikka on matkaviestinnän muoto, jota voidaan käyttää nopean Internet-yhteyden tarjoamiseen ja säästää kustannuksia, jotka laskutettaisiin käyttäjälle, joka haluaa langallisen tekniikan, mikä on varsin kallista perustaa, varsinkin jos alue, jolla edellyttää, että yhteys on kauko-alueella. Usein tästä syystä langaton yhteys on suositeltavaa, jotta maaseutualueilla olevat ihmiset, joilla yhteydet voivat olla kaukana, pääsevät Internetiin oikeudenmukaisella hinnalla. ITU: n määrittelemä tämä tekniikka on hyväksytty käytettäväksi 4G-verkoissa. Se perustuu IEEE 802.16 -standardiin, jota kutsutaan yleisesti nimellä wirelessMAN, jonka päätavoitteena on olla luotettava langaton tekniikka, joka mahdollistaa laajakaistayhteyden ja tarjoaa samanlaisia etuja kuin kaapelilla.
Taajuus, jota WiMAX-tekniikka hyödyntää, vaihtelee välillä 2,3 GHz - 3,5 GHz. OFDMA (Orthogonal Frequency Division Multiple Access) on moniteknologia, jota käytetään spektrin käsittelemisessä. Sen kaistanleveys vaihtelee 1,25 MHz: stä 20 MHz: iin riippuen liitettyjen laitteiden kysyntään.
WiMAX-tekniikan pääasiallinen rajoitus on se, että se voi kattaa 50 kilometrin säteen tai olla alaspäin suuntautuva, joka voi kestää jopa 70 Mbit / s, mutta ei molempia. Mitä lähempänä etäisyyttä linkkiin, sitä helpompi löytää voimakas tietoliikenneyhteys. Muussa tapauksessa yhteys heikkenee radiotaajuuden ja todellisen linkin välisen etäisyyden takia. WiMAX-tekniikka toimii kolmen pääongelman perusteella: Access Security Network (ASN), Mobile Service Station (MSS) ja Connectivity Service Network (CSN).
WiMAX2 on toisaalta IEEE 802.16m -standardi, jonka toteutus valmistui vuonna 2012. Sen tärkein etu on se, että se on taaksepäin yhteensopiva jo olemassa olevan 802.16e-standardin kanssa, joka on standardi WiMAX-tekniikka. Tämä tarkoittaa sitä, että sen päivittäminen on varsin kustannustehokasta loppukäyttäjälle. Tällä portaalilla on yläsuuntainen linkki, joka voi ylittää 100 Mbps. Tällainen korkea laskevan siirtosuunnan linkki takaa, että latenssi on alhaisempi ja korkeampi VOIP-kapasiteetti. Tavoitteena on saada downlink-yhteys 300 Mbps nykyiseen tekniikkaan, joka on ITU-yhteensopiva 4G-verkko-ominaisuuksien kanssa. WiMAX2: lla on myös kehittynyt kaistanleveyden säde, joka alkaa 5 MHz: stä 40 MHz: iin.
Yhteenveto
WiMAX-maksiminopeudet ovat 70Mbps: n laskevan siirtotien, kun Wimax2: lla on korkeimmat nopeudet, jotka voivat saavuttaa 300mbps.
WiMAX-kaistanleveys vaihtelee 1,25 MHz: n ja 20 MHz: n välillä, Wimax2: n kaistanleveys vaihtelee 5 MHz: sta 40 MHz: iin.
WiMAX: n käyttö on yleisempää, mutta WiMAX 2: n odotetaan kasvavan tasaisesti, koska sen lisäetuja ja kykyä työskennellä olemassa olevalla WiMAX-tekniikalla on.
WiMAX 2 tarjoaa paremman signaalin linkin kuin WiMAX.