UML 1.0 ja UML 2.0
UML 1.0 vs. UML 2.0
UML 2.0 on päivitys, joka on todella siirtänyt edeltäjän, UML 1.0: n, rajat. Tässä artikkelissa tarkastellaan perusteellisesti näiden kahden välisiä eroja ja mitä uusia päivityksiä ja ominaisuuksia tulee UML2.0: sta. Yleisesti voidaan sanoa, että UML 2.0: n yleiseen käyttöliittymään ei ole tehty paljon muutoksia, koska se näyttää liittyvän voimakkaasti sen edeltäjään UML 1.0: een. Tärkeimmät muutokset, joiden voidaan sanoa ovat syntyneet, ovat käyttäytymismuutoksia.
Merkittävin muutoksista tulee toimintokuvioon, ja kuten aiemmin mainittiin, kuuluvat käyttäytymismuutokset, jotka on tehty. Myös jotkin UML 1.0: n toteutuksessa käytetyt säännöt ovat muuttuneet ja on tarpeen tietää UML 2.0: ssa käytettävät säännöt. UML 1.0: n rakenne keskittyi tiukkaan rakentamiseen ja tulkintaan suoritukseen. UML 1.0: n sääntöjä ei siis voida verrata UML 2.0: een. UML 1.0: n käyttämälle käyttäjälle tulisi siis olla varovainen UML 2.0: ssa käyttöönotetusta muutoksesta, varsinkin kun kyseessä ovat malleja, joihin liittyy rinnakkaisuus.
UML 2.0: ssa ei voida sivuuttaa virtaussemanttia. Yhden solmun suorituksella on suora vaikutus toiseen, eri solmuun. Jos solmu aloittaa suorituksen, tietyt ehdot on täytettävä. Tarvittavien ehtojen täyttyessä solmu toimii ja tarjoaa lähtövirtoja, ajan, jona alavirta alkaa suorittaa. UML 1.0: ssä käytettävissä olevat solmut ovat pseudo-tiloja, jotka ovat mukana keskenään siirtymien kanssa, jotka on erityisesti suunniteltu virtojen mallinnukseen.
UML 2.0: ssä on myös rinnakkaisuusmallinnus, joka mahdollistaa rinnakkaisuuden rajoittamattoman. UML 1.0: ssä rinnakkaisuus ei ole sallittua ja se käyttää menetelmää askel askeleelta mallia operaatioiden suorittamisessa. UML 2.0 auttaa siten ajankäytön tehokasta ja nopeaa työskentelytapaa.
Toiminta- ja ohjaussolmut eroavat toisistaan, kun UML 1.0 ja UML 2.0 verrataan. Kaksi näyttävät olevan samankaltaisia kehyksiä verrattuna nimellisarvoon, mutta semantiikka, joka ohjaa niitä, on täysin erilainen. Mallimääritys sekä UML 1.0: ssa että UML 2.0: ssa ei ole paljon eroa, varsinkin kun verrataan ohjaussolmuja ja alustavaa ja viimeistä ulkoasua.
Uusi sisällyttäminen UML 2.0: een on objektisolmuja. Nämä ovat solmuja, jotka on nimenomaisesti tarkoitettu osoittamaan sellaista esiintymää, jonka tietyn luokittelijan saattaa olla käytettävissä. Tämä toiminto tekee objektisolmujen UML 2.0: ssä toimimaan konteissa, joiden tietyn tyyppiset kohteet voivat virrata ja lähteä. Objektisolmut ovat osallisuutta, jota ei ole otettu huomioon UML 1.0: n rakentamisessa.
UML 2.0: n osa on erityisesti merkitty luokkakuvakkeella, jolla ei ole kahta suorakulmioa, jotka määrittelevät sen. Komponentti määritelmän mukaan UML 2.0: ssa on jäsennelty luokka, jonka sisäinen rakenne sisältää elementtejä. UML 2.0: n liittimet yhdistävät eri osia. UML 1.0 käyttää mallia elementtialijärjestelmää, joka on käyttöliittymän mukana tuleva malli.
Sekvenssikaavio UML 2.0: ssä on myös hieman erilainen kuin UML 1.0: ssä. UML 2.0: n sekvenssikaavion ainutlaatuinen asia on se, kuinka esineet luodaan ja tuhoutuvat. Tämä ominaisuus ei ole käytettävissä UML 1.0: ssa. UML 1.0: ssä tietyt olosuhteet edustavat silmukat olivat tietyn loop-tilan sisällä, joka luotiin muistissa. Tämä huomautus liitettiin vireillä oleviin viesteihin, jotka oli tarkoitus suorittaa. UML 2.0: ssa on tietty loop-esitys. Lopuksi UML 2.0 tarjoaa uskomattomia uusia ominaisuuksia, kuten silmukat, oksat ja olosuhteet.