Pohjoisessa ja etelässä sisällissodan aikana

Pohjois vs etelä sisällissodan aikana

Pohjoinen ja etelä kasvoivat entisestään 1800-luvun alkupuolella, lopulta huipentuen sotaan, joka alkoi noin 1861. Vaikka Pohjois-kaupungit muuttuivat vaurauden ja valmistuksen keskuksiksi ja houkuttelivat ammattitaitoisia työntekijöitä, näin ei tapahtunut etelässä. Maatalous oli etelän tärkein toiminta ja viljelijät, kuten tupakka, sokeriruoko, riisi ja puuvilla, jotka tuotettiin pääasiassa Eurooppaan. Paljon osaa istutuksista tehtiin orjina.

Paljon on kirjoitettu amerikkalaisen sisällissodan tarkasta syystä ja eroista, jotka olivat olemassa pohjoisen ja etelän välillä ennen, sodan aikana ja sen jälkeen. Yleinen yksimielisyys on se, että orjuus oli vastuussa sodasta, jossa Pohjois taisteli lopettaakseen käytännön, kun taas Etelä taisteli ylläpitääkseen sitä, koska se hyötyi siitä taloudellisesti. Toinen perustelu aiheuttaa demokraattisen poliittisen prosessin hajoamisen syyn. Kuuluvuuksien ja demokraattien kahden puolueen liitto sisälsi leikkausvarianssit, mutta 1850-luvun poliittiset kriisit eivät säästäneet unionia.

Poliittinen uudelleenjärjestely toi esiin tasavallan puolueen (pohjoisen) ja eteläisen demokraattisen puolueen välistä kilpailua, joka korvasi Whigsin ja demokraattien välillä. Tämä uudelleenjärjestely oli valtava tekijä unionin hajoamisessa. Vanhojen puolueiden äänestäjät olivat menettäneet uskonsa heihin, koska he katsoivat, että he olivat tulleet erittäin "samanlaisiksi". Tasavallan republikaanien ja demokraattien tuloksena syntyneet osapuolet tulivat kuitenkin niin osiin, että Pohjois ja Etelä muuttuivat liian polarisiksi osallistuakseen samaan puoluejärjestelmään.

Koska pohjoinen oli paljon teollistuneempia, se oli siksi väkevämpää kuin etelässä, joka oli suurelta osin maaseudun. Pohjoinen suositteli hallitusta, joka tuotti enemmän valtaa kuin yksittäiset valtiot, mutta etelä ei hyväksynyt tätä ajatusta, mieluummin voimakkaammat valtiot heikompiin kansallisiin hallituksiin.

Vaikka Pohjois näytti voimakkaalta ja kekseliäisemmältä vapaaehtoisten, tarvikkeiden ja rahan osalta, se ei ollut selkeä etu sodan aikana. Pohjoinen eikä eteläsuunta ei ollut valmis siihen, mitä sota tuo. Pohjois kuitenkin onnistui kokoamaan miehiä sodan aikana, kun taas Etelä jatkuvasti kärsin resurssien puutteesta.

Yhteenveto 1. Pohjoinen oli orjuuden vastainen, kun taas eteläinen oli orjuutta sodan aikana ja ennen sitä. 2. Pohjoinen oli tiheämmässä asutuksessa kuin maaseudun etelä. 3. Pohjoisella oli enemmän rahaa, miehiä ja tarvikkeita kuin Etelä. 4. Puolueiden osalta pohjoinen oli etupäässä republikaani, kun taas eteläinen demokraatti.