TDD ja TDMA
TDD vs. TDMA
TDD ja TDMA ovat kaksi tekniikkaa, joita käytetään käytettävissä olevan kaistanleveyden maksimoimiseksi. TDD tarkoittaa Time Division Duplexingia, kun taas TDMA tarkoittaa Time Division Multiple Accessia. Molemmat teknologiat käyttävät aikajakoa jakamaan käytettävissä oleva kaistanleveys. TDD: n ja TDMA: n välinen ero on niiden päätavoitteena. TDD on dupleksointiteknologia, jonka tavoitteena on käyttää samaa taajuutta jatkuvan tiedon kulun aikaansaamiseksi molempiin suuntiin. TDMA, toisaalta, on multipleksointitekniikka. Sen päätavoite on yhdistää useita signaaleja yhdeksi kanavaksi. Tätä käytetään solukkosovelluksissa, joissa satoja kännykkäyksiköitä voi olla yhteydessä yhteen tukiasemaan.
Yksi erottava tekijä TDD: n ja TDMA: n välillä on käyttämiensä kehysten pituus. TDMA käyttää kiinteää pituutta kehyksiä, jotka sitten osoitetaan yksittäisille signaaleille, jotka aikovat käyttää kanavaa. Jokainen kehys voi sisältää vain tiettyä tietomäärää, joten signaali voi vaatia useamman kuin yhden kehyksen sen datalle. Sen sijaan TDD ei käytä kiinteää kehyspituutta ja sitä voidaan vaihdella riippuen olosuhteista. Jos laskevan siirtotien liikenne on huomattavasti enemmän kuin nousevan siirtotien liikenne, entiselle osoitetaan suuremman aikakehyksen ja jälkimmäisen aikamäärä vähenee. TDMA: ssa, jos signaali vaatii useamman kuin yhden aikakehyksen, se voi hankkia niin paljon kuin se tarvitsee. Mutta aikakehykset eivät välttämättä ole luonteeltaan peräkkäisiä, koska muut signaalit voivat tarttua seuraaviin kehyksiin.
TDMA on tekniikka, jota käytetään edelleen nykyään, pääasiassa solukkotieteellisessä teollisuudessa, jossa useat puhelimet käyttävät hyvin rajoitettua kaistanleveyttä. TDD on melko aikaisempi käsite, joka on vielä varsin sovellettavissa tänään. Vaikka sitä ei enää käytetä, TDD on perustana joillekin muille tekniikoille, joita käytetään nykyaikaisissa tekniikoissa, kuten UMTS ja WiMax.
Aikajako on hyvin laaja käsite, jota monet teknologiat käyttävät. Se tarjoaa parhaan jakautumisen tason, kun käytettävissä oleva taajuusalue ei ole oikein sopiva, jotta käyttäjien määrä voidaan majoittaa. Aikajakoa käytetään myös taajuusjakoon liittyvien tekniikoiden kanssa, jotta osiointi paranee edelleen.
Yhteenveto:
- TDD keskittyy paluussignaaliin, kun taas TDMA on huolestunut useiden signaalien sekoittamisesta
- TDMA: lla on kiinteä kehyksen pituus, kun taas TDD ei
- TDMA on edelleen käytössä tänä päivänä, kun taas TDD: tä käytetään vain perustana muille teknologioille
