Sekularismi ja kapitalismi

Anonim

Sekularismi vs. kapitalismi

Kapitalismi ja sekularismi ovat kahta eri käsitteistöä, järjestelmää ja näkökulmaa. Näillä käsitteillä ei periaatteessa ole mitään tekemistä toistensa kanssa erilaisilla eroilla, mutta silti niillä on taustalla oleva teema.

Esimerkiksi kapitalismi on sosioekonominen järjestelmä, jossa painotetaan yksityistä omistusta ja vapaita markkinoita. Kapitalismissa yksityiset omistajat hallitsevat omia tuotantomallejaan (tuotteesta tai palvelusta) ja määrittävät strategioita tuottaakseen enemmän voittoa. Vapaan markkinoiden käsite on kapitalismin kannalta välttämätöntä. Tässä yhteydessä markkinat määrittävät tuotteen tarjonnan ja kysynnän kuluttajien kanssa, joilla on vapaus ja valikoima tuotteita ja palveluita.

Kapitalismi tuottaa kahdenlaisia ​​tuloja: yrityksen omistajien ja palkkojen omistajien voitot, myös korvauksen tyypin ihmisille, jotka tekevät tuotteita tai suorittavat tietyn palvelun asiakkaille tai kuluttajille liiketoiminnan puolesta. Kapitalismi on taloudellisen mallin lisäksi malli yhteiskunnalle ja yhteiskunnalliselle organisaatiolle. Koska kapitalismi perustuu individualismiin, voidaan sanoa, että jotkut yhteiskunnat käyttävät tätä mallia jäsenilleen. Tämä kannustaa ihmisiä, erityisesti nuoria, olemaan itsenäisempiä taitojaan tai kykyjään kohtaan eikä ole riippuvainen heidän perheistään tai yhteiskunnasta yleensä.

Toisaalta sekularismi on yhteiskunnassa havaittu periaate, joka koskee sekä hallitusta että uskontoa. Sekularismi rohkaisee molempien yksiköiden erottamista yhteiskunnassa estääkseen vallan päällekkäisyyden tai toisen tahon hallinnan yhteiskunnan jäsenten kustannuksella.

Hallituksen ja uskonnon erottaminen heikentää toistensa vaikutusta tai osallistumista, joka voi johtaa hämärtymiseen ja väärinkäyttämiseen toisen osapuolen etujen vuoksi. Sen lisäksi, että kirkko ja valtio eroavat toisistaan, sekularismi kieltää valtion uskonnon syntymisen ja hallituksen jäseniä kannustetaan pitämään uskontonsa yksityisenä asiana eikä vaikuttaa siviiliasioihin.

Sekularismi antaa tasavertaiset oikeudet kaikille uskonnollisten järjestöjen ja uskontokuntien jäsenille ja tytäryhtiöille sekä palvonnan vapaudelle, joka perustuu yksilön henkilökohtaisiin uskomuksiin. Jokseenkin mielessä sekularismin näkemys on usein hyväksytty maissa, joissa on eri taustoista tai eri uskontokuntien edustajia.

Sekä kapitalismi että sekularismi jakavat demokratian ja tasa-arvon muodon. Niihin kuuluu myös kaksi sosiaalista kokonaisuutta. Kapitalismissa asianomaiset alat ovat hallitus ja kauppa / liike-elämä, kun taas sekularismissa toimijat ovat hallitus ja uskonto. Kapitalismi käynnistää ajatuksen siitä, ettei hallitukselta ole minkäänlaista tai vähäistä hallintoa tai puuttumista kauppaan ja liiketoimiin. Toisaalta sekularismi estää hallituksen ja uskonnon sulautumisen.

Tasavertaisuuden teemoissa kapitalismi rohkaisee jokaista ihmistä ansaitsemaan voittoa millä tahansa laillisella ja käytettävissä olevalla keinolla, kun taas sekularismi säilyttää status quon tietyssä yhteiskunnassa sallimalla samat oikeudet ja etuoikeudet jollekin jäsenelle riippumatta siitä, mihin uskontoon he kuuluvat. Samaan aikaan uskonnollisia järjestöjä myönnetään samalla kunnioituksella ja oikeuksilla.

Yhteenveto:

1.Tärkein ero kapitalismin ja sekularismin välillä on kyseisiä toimijoita tai yhteisöjä. Kapitalismi käsittelee kauppaa ja liiketoimintaa, kun taas sekularismi käsittelee uskontoa. Ne ovat molemmat järjestelmiä, joihin hallitus ja yhteiskunta kuuluvat.

2.Kaikki näkemykset pitävät vapauden, itsenäisyyden ja tasa-arvon teemoja ja aiheuttavat häiriöitä tai vaikutteita yhdestä kokonaisuudesta toiseen. Molemmat järjestelmät ehdottavat, että yhden yksikön häiriö johtaa toisen yksikön tuhoon, ja ainoa ihanteellinen tapa on erottaa toisistaan ​​toisistaan ​​yhteiskuntaan paremmin.