RFID ja viivakoodi
Viivakoodi on tavallisin nykyinen koodausmenetelmä. Lähes kaikilla myydyillä tuotteilla on oma viivakoodi, joka helpottaa rahastonpitäjää saamaan tuotteen oikean hinnan. Viivakoodinlukija käyttää valoa, joka heijastuu joukkoon mustia palkkeja tietojen lukemiseen, nämä tiedot muunnetaan sen numeeriseksi ekvivalentiksi jatkokäsittelyä varten. Uusi tunnistusmenetelmä nimeltä RFID (Radio Frequency Identification) käyttää radioaaltoja pienten piireissä tallennettujen tietojen hakemiseen. Radioaallot voivat kulkea kiinteiden esineiden läpi, mikä tarkoittaa, että tietojen saamiseksi ei tarvita näköyhteyttä.
Viivakoodinlukijat ovat myös vähän vaikeita käyttää, koska sinun tarvitsee lähettää ja pyyhkäistä jokaisen kohteen erikseen saadaksesi viivakoodin. RFID voi saada 40-100 tunnistetta yhdellä sekunnilla ja koska se ei vaadi näköyhteyttä, se voi saada kaikki tunnisteet alueelta ilman aikaa.
Viivakoodin tiedot on painettu tarraan, ja niiden on oltava näkyvissä, jotta skanneri voi helposti havaita sen ja saada tiedot. Tämä aiheuttaa kaksi ongelmaa, jotka viivakoodit eivät sovellu joihinkin sovelluksiin. Altistuminen tarkoittaa, että tunniste voi helposti vaurioitua tai kuluttaa säätä tai muita syitä. Väärennöksiä on myös erittäin helppoa, joten ne eivät sovellu sovelluksiin, jotka vaativat jonkin verran turvallisuutta. RFID ei kärsi tästä. Koska se ei vaadi näköyhteyttä, se voidaan sijoittaa sisään, jossa se on turvallinen vaurioilta. Sen sähköinen luonne tarkoittaa myös sitä, että tiedot voidaan salata, jotta haitalliset ihmiset eivät voi kopioida sitä.
RFID: n ainoa haitta on sen hinta. Koska viivakoodit käyttävät vain paperia, se on huomattavasti halvempi verrattuna RFID-tunnisteisiin, jotka ovat pieniä integroituja piirejä. RFID-tunnisteiden kustannukset ovat kuitenkin edelleen hyvin alhaiset ottaen huomioon sen tarjoamat ominaisuudet.
Yhteenveto: 1. Viivakoodit käyttävät tunnistinta ja valoa, jotta ne lukisivat tagin tiedot, kun taas RFID käyttää radioaaltoja, jotka eivät tarvitse näköyhteyttä, saadakseen tiedot 2. Viivakoodilukijat voivat käsitellä tunnisteita vain yksi kerrallaan, kun taas RFID-skannerit voivat käsitellä kymmeniä yhdessä sekunnissa 3. Viivakoodit ovat todella yksinkertaisia, ja ne voidaan helposti kopioida tai väärentää, kun taas RFID on monimutkaisempi ja turvallisempi 4. RFID-tunnisteita voidaan piilottaa suojaamaan ympäristöä samalla, kun viivakoodien on oltava alttiina 5. Viivakoodit ovat erittäin halpoja, kun taas RFID-tunnisteet ovat huomattavasti kalliimpia
