LP ja EP
Musiikkimaailmassa on joitain teknisiä termejä ja lyhenteitä, jotka on tunnettava. Kaksi tällaista lyhennettä tai ilmaisua lukuun ottamatta albumeita ja singlejä ovat LP ja EP. LP on lyhenne pitkästä soittotallennuksesta (pitkä toisto / pitkä pelaaja), kun taas EP on lyhennetty lyhenne.
EP: stä, joka on peräisin laajennetusta nimestä, sisältää vain pienen määrän kappaleita. Voi olla kolme tai enintään viisi singleä. Vastaavasti LP on synonyymi koko albumille. Nämä kuvaukset olivat niitä, joita käytetään käytännössä vinyylilevyille. 1980-luvulle asti vinyylilevyjen sanottiin olevan ensisijainen väline, jota käytetään edistämään taiteilijan uutta musiikkikappaletta. Nämä lähetettiin suoraan radiokanaville ja myös musiikkijuhlille.
Tässä näkökohdassa pelkästään äänitettyjä EP: iä käytettiin vain muutamien ihmisten antamiseksi yleiskuvan esittäjän uudelle kappaleelle. Tämä toimi myös mainoksena tai osana koko taiteilijalle suunnatun myynninedistämismatkaa (kampanjaa). Näiden EP: n käytön onnistuminen oli ilmeistä, koska suuret levy-albumit alkoivat valmistaa värillisiä vinyylipainoja yleisön yleiseen kulutukseen ja myyntiin.
Nykyään CD- ja DVD-tekniikan myötä joitain bonusraitoja on lisätty alun perin musiikkiesineiksi. Vinyylilevy, joka alunperin sisälsi 1 tai 2 kappaletta (yksi single), on nyt tullut EP: ksi lisäämällä enemmän kappaleita (extrat, demot ja luultavasti remixit) useamman tallennustilan avulla mainituissa levyissä. Kaupallisissa tarkoituksissa musiikin etikettiyritykset kuitenkin vaativat, että termi "musiikkikilpailuihin lisätään bonusraitoja", jotta levy olisi houkuttelevampi yleisölle. Joidenkin lähteiden mukaan näitä EP: itä on myös pidetty minialbumin muodossa.
Vastaavasti, koska vinyyliennätykset on nyt korvattu uudemmilla levyillä musiikin jakelun pääasiallisena välineenä, termi LP on hitaasti poistettu käyttämällä "albumin" yhteistä käyttöä (joka koskee yksipuolisia levyjä). Vaikka LP: ssä voi olla niin monta kappaletta kuin täydellisissä levyissä, LP: t sen jälkeen koskivat tavallisesti kaksipuolisia vinyylipainoja, joissa toinen puoli edusti puolta albumista ja toinen puoli lopetti loput puolet. Nämä tietueet olivat noin halkaisijaltaan ja olivat 33 rpm. Näiden sanottiin olevan hallitseva jakelumedia vuodesta 1948 1980-luvun myöhemmässä osassa.
1. Vinyylilevyformaatin osalta LP on pitkä soittotiedosto (kuten koko albumi), kun taas EP on jatko-osa (kuten musiikkikilpailu, jossa on lisäbonusraitoja).
2. LP: llä on käytännössä enemmän musiikkikappaleita kuin EP: llä.
