Vartiointi ja säilytys

Huoltajuus vs. huoltajuus

Kun pari päättää erottaa tai avioeron, suurin ongelma, jonka he kohtaavat, on kysymys siitä, kuka saa alaikäistensa huoltajuuden. Kysymys siitä, kuka tekee lapsen päätöksiä ja joka huolehtii tarpeistaan. Pariskunnan on myös luotava tahto, joka nimeää huoltajan, jos molemmat kuolevat, kun heidän lapsensa ovat edelleen alaikäisiä.

Guardianship on oikeudellinen suhde, joka syntyy, kun alaikäisen vanhemmat eivät voi huolehtia hänestä ja päättää nimetä huoltajan hänelle. Vanhempien puuttuessa jokainen perheenjäsen, ystävä tai paikallinen virkamies voi pyytää tuomioistuinta nimittämään huoltajan.

Vanhemmat voivat nimetä huoltajan lapsille, jos he kuolevat ennen kuin heidän lapsensa täyttävät 18 vuotta. Henkilö, joka on nimetty tahdolla, voi olla huoltajuus alaikäisen puolesta ja se pysyy voimassa, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Jos aikuinen ei pysty turvautumaan itsestään, huoltaja voidaan myös nimetä huolehtimaan hänen tarpeistaan.

Vanhemmat voivat myös nimetä huoltajan, jos heidän on matkustettava pitkään. Tässä tapauksessa huoltaja voi tehdä lapsen päätöksiä, kun vanhemmat ovat poissa, mutta se voidaan irtisanoa vanhempien tai tuomioistuimen holhousta koskevien ehtojen mukaisesti.

Vanhemmilla on tavallisesti yhteinen huoltajuus alaikäisille lapsille, jotka antavat heille mahdollisuuden hoitaa vanhempiensa tehtäviä ja hoitaa lastensa hoitoa. Se voi olla joko laillista, jolloin tuomioistuin antaa vanhemmille vanhemmille oikeuden tehdä lapsen päätöksiä tai fyysistä säilöönottoa, jossa tuomioistuin päättää, missä lapsi asuu.

Jos molemmat vanhemmat ovat lapsen huollon kaltaisia, kuten kotiväkivallassa ja väärinkäytöksissä, tuomioistuin voi nimetä sukulaisen, kuten isovanhempi, varhaislapsi, orpokoti tai muut laitokset.

Vain tuomioistuin voi myöntää lapsen huoltajuuden, vaikka vanhemmat voivat ehdottaa kenelle myöntää lapsen huoltajuutta. Tuomioistuimen päätös perustuu siihen, mikä on lapsen edun mukaista. Hänen on otettava huomioon lapsen toiveet, vanhempien toiveet, lapsen suhde vanhempiensa kanssa ja heidän kotinsa olosuhteet.

Yhteenveto 1. Vanhempien tai tuomioistuimen voi nimetä huoltaja, kun taas lapsen etu voi perustua vain lapsen huoltajuuteen. 2. Huoltajuus annetaan vain alaikäisille lapsille, kun taas huoltajuus voidaan antaa alaikäisille lapsille ja aikuisille, jotka eivät voi huolehtia itsestään. 3. Suojeluviranomainen on rajallinen, kun taas huoltajuus on kauaskantoisempia. Vartijoille annetaan valta lapsen kiinteistöön, mutta säilöönotto ei ehkä sisällä tätä. 4. Vanhemmilla voi olla sekä huoltajuus että huoltajuus alaikäisen lapsen kohdalla, mutta vanhempi, jolla on lapsen huoltajuus, voi tehdä lapsen päätöksiä tarvitsematta pyytää lupaa toiselta vanhemmalta, joka on myös lapsen huoltaja.