Vero- ja rahapolitiikka
Hallitus ryhtyy manipuloimaan käytettävissä olevaa rahastoa talouteen. Tämä on kuvattu hallituksen rahapolitiikassa. Siinä käsitellään valuutan liikkeeseenlaskua ja pankkien hallintoa sujuvan toiminnan kannalta. Hyvä rahavirta antaa asiakkaille mahdollisuuden käydä enemmän rahaa ja puolestaan kannustaa menoja.
Finanssipolitiikka liittyy hallituksen ohjelmiin ja suunnitelmiin ja luo kasvavaa kysyntää työntekijöille, mikä johtaa työttömyysaseman alentamiseen. Automaattiset finanssipoliittiset suunnitelmat korjaavat talouden liukumista, kuten työttömyysvakuutuksen, jolla helpotetaan työpaikkoja menettäviä henkilöitä. Veronkevennyksiä tuodaan antamaan enemmän rahaa yrityksille ja kuluttajille, joita ne voivat puolestaan käyttää talouden vahvistamiseen.
Finanssipolitiikka keskittyy kansan taloudellisen aseman ja siihen liittyvän verorasituksen strategian piiriin, jotta rahasto olisi mahdollisimman hyvä. Tämä ei ole kertaluonteinen asia vaan se muuttuu vuosittain, jotta se sopisi talouteen ja sen tarpeisiin tietyn ajanjakson aikana.
Rahapolitiikka poikkeaa finanssipolitiikasta sillä perusteella, että se on yksinomaan pankkeja ja rahan liikkeitä tehokkaasti. Tämä muuttuu myös vuosittain rahan kysynnästä ja tarjonnasta ja vaikuttaa lainojen korkoihin. Tämä rahapolitiikka toimii keskeisenä sääntelijänä maan avainpankin kautta Yhdysvaltojen keskuspankkijärjestelmänä.
Finanssipolitiikka on pohjimmiltaan kansakunnan yritys antaa suuntaa talouteen verorakenteiden manipuloinnilla. Rahapolitiikka on menettely, jolla kansakunta tai sen keskeinen pankki vaikuttaa rahastoon, korkoihin ja niin edelleen. Molempien menettelyjen päätavoitteet ovat talouden kasvun ja sen vakauden saavuttaminen.
Rahapolitiikassa keskuspankki yrittää ottaa käyttöön neljä periaatetta joko lisätä tai vähentää rahan tarjontaa muutoksen aikaansaamiseksi rakenteessa. Ensisijaisena periaatteena on muuttaa liikepankkien kassavarantosuhdetta. Tämä rajoittaminen pakottaa pankit säilyttämään talletuksen keskuspankissa. Suhteellisuuden lisääntyminen merkitsee varojen puutetta liikepankkien käsissä, mikä vaikeuttaa kuluttajien lainoja. Näin ollen lyhytaikaisten lainojen korot on maksettu. Keskuspankit käyttävät myös valtion joukkovelkakirjojen osto- tai myyntiprosessia markkinoiden rahan määrän valvomiseksi. Nämä ovat peruspoliittisia eroja maan finanssipolitiikan ja rahapolitiikan välillä.
Yhteenveto 1. Finanssipolitiikka antaa kansan talouden suuntaa. Rahapolitiikka ohjaa rahan tarjontaa valtiossa. 2. Finanssipolitiikka liittyy kansakunnan taloudelliseen asemaan. Rahapolitiikka keskittyy pankkien strategiaan. 3. Finanssipolitiikka hallinnoi kansakunnan verotusrakennetta. Rahapolitiikka auttaa vakauttaa maan taloutta. 4. Finanssipolitiikka puhuu hallituksen talousohjelmasta. Rahapolitiikka asettaa kansallisten pankkien ohjelman.
