FHSS ja DSSS

Anonim

FHSS vs. DSSS

Levispektri on joukko tekniikoita, jotka hyödyntävät paljon suurempaa kaistanleveyttä tiedon välittämisessä kuin muutoin käytäisi murto-osaa käytetystä kaistanleveydestä. Tämä tapahtuu tietyn vaikutuksen aikaansaamiseksi. FHSS ja DSSS, jotka tukevat Frequency Hopping Spread Spectrumia ja suoraa sekvenssiä hajaspektriä, ovat kaksi hajaspektritekniikkaa. Tärkein ero on se, miten ne levittävät tietoja laajemmalle kaistanleveydelle. FHSS käyttää taajuushyppelyä, kun taas DSSS käyttää pseudo-kohinaa signaalin vaiheen muokkaamiseen.

Taajuushyppely saavutetaan jakamalla suuri kaistanleveys pienemmiksi kanaviksi, jotka sopivat datan mukaisiksi. Sitten signaali lähetettiin pseudosatunnaisesti eri kanavaksi. Koska vain yksi kanavista on käytössä milloin tahansa, olet todella tuhlaa kaistanleveyttä vastaava tiedon kaistanleveys kerrottuna kanavien määrällä miinus yksi. DSSS levittää tietoa koko bändissä hyvin erilaisella tavalla. Se tekee niin esittämällä näennäissatunnaisen melun signaaliin sen vaiheen muuttamiseksi milloin tahansa. Tämä tuottaa lähdön, joka muistuttaa hyvin staattista kohinaa, ja se näyttäisi juuri sellaisilta muille. Mutta prosessilla, jota kutsutaan "hajottamattomaksi", alkuperäinen signaali voidaan erottaa melusta niin kauan kuin pseudosatunnaista sekvenssiä tunnetaan.

Jotta vastaanottaja voi purkaa lähetetyn tiedon, se on synkronoitava lähettimen kanssa. FHSS: lle on suhteellisen helppoa, koska lähetin vain odottaa yhtä kanavasta ja odottaa dekoodattavaa lähetystä. Kun se havaitsee sen, se voi seurata sekvenssiä, jota käytetään lähettimen seuraamiseen, joka hyppää eri kanavien läpi. DSSS: n avulla se ei ole niin yksinkertainen. Vastaanottajalle on käytettävä ajoitushaun algoritmia synkronoinnin oikeaan määrittämiseen.

Hajaantumisen haittavaikutus on sen kyky muodostaa suhteellinen ajoitus vastaanottimen ja lähettimen välillä. Useilla lähettimillä, jotka ovat tunnetuissa paikoissa, suhteellista ajastusta voidaan käyttää vahvistamaan vastaanottimen suhteelliset etäisyydet kustakin lähettimestä. Tämä on GPS-paikannusjärjestelmien toimintaperiaate. Koska vastaanotin pystyy laskemaan, kuinka kaukana kustakin lähetyssatelliitista se pystyy kolmikulmioimaan sen sijainnin. Tätä kykyä ei ole FHSS: ssä.

Yhteenveto:

1.FHSS muuttaa käytettävän taajuuden, kun DSSS muuttaa vaiheen. 2.FHSS on helpompi synkronoida kuin DSSS. 3.DSSS: ää käytetään paikannusjärjestelmissä, kun taas FHSS ei ole.