Aristoteles ja Platon

Aristoteles vs. Platon

Platon (424/423 BC-348/347 eKr.) Ja Aristoteles (384 BC-322 eKr) olivat molemmat kreikkalaisia ​​filosofeja ja matemaatikkoja. Platon oli Sokrates-oppilas, ja Aristoteles oli Platonin opiskelija. Aristoteles opiskeli Platonin alla ja pysyi akatemiansa Ateenassa 20 vuotta, mutta jätti akatemian Platonin kuoleman jälkeen. Aristoteleella ja Platonolla oli erilaisia ​​filosofioita monista aiheista, kuten oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, ihmisen toiminnasta, totuudesta, ihmissydestä, taiteesta, politiikasta jne. Heidän tutkimuksessaan oli valtavaa ja on hyvin vaikea koota kaikki heidän opetuksensa ja filosofiansa täällä. Tässä artikkelissa käsitellään eroja joihinkin filosofioihinsa, erityisesti oikeudenmukaisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen sekä käsitteeseen ihmisen toiminnasta ja ihmisen sielusta.

Platonin mukaan sielu aina pyrki kohti vapaata fyysisestä muodostaan ​​ja palaamaan olemattomaksi ja siten siirtymään. Todellinen tieto hankittiin syystä, ja sielu ja kauneus maailmassa olivat vain osa todellisuutta. Perusteellisuus oli sielu, joka yrittää vapauttaa itsensä fyysisestä muodosta. Siten hän oli rationalisti. Aristoteles uskoi myös sieluun, mutta hän myös uskoi, että ihmisen päättely jakautuu luovaan ja passiivisesti. Passiivinen päättely koostui fyysisestä kehosta ja sen kyvystä kuolla. Luova päättely koostui hengellisestä osasta, joka asui ikuisesti ja muutti Jumalan liittymiseen. Aristoteleen mukaan Jumala oli "Pure ajattelu itsestään".

Platonilla ja Aristotelella oli hyvin erilaisia ​​näkemyksiä ihmisen toiminnasta. Platon kyseenalaistaa, että epäoikeudenmukaisuus on parempaa kuin oikeudenmukaisuus. Hän väitti, että epäoikeudenmukaisuus ei ollut hyödyllinen malliverkoston perustamiselle. Malliverkon hyve tulivat kaupungin asukkaista ja kyvystä täyttää tehtävänsä. Hän määritti ihmisen tehtävän hallitsevana, harkittavana, elävänä ja huolehtivana jokaiselle kaupungin toiminnalle. Hän määritti henkilön tehtävän suhteessa hänen asemaansa yhteiskunnassa ja hänen olemassaolostaan ​​suhteessa yhteisöön.

Aristoteles väittää menetelmän saavuttaa lopullinen hyöty etsimällä onnellisuutta jokaiselle henkilölle. Hän uskoi, että onnellisuus tai sen etsiminen oli lopullinen pää, ja ihmiset työskentelivät matkalla saavuttaakseen lopullisen päämäärän, joka on onnea. Aristoteleen mukaan onnellisuus saavutettiin, jos joku täytti syyt, toiminnot ja ilmaisut parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen näkemyksensä kohdistuivat yksilöön eikä yhteiskuntaan tai koko yhteisöön. Hänellä oli yksilöllisempi näkökulma.

Yhteenveto:

1.Plato (424/423 BC-348/347 eKr.) Oli Aristoteleen (384 eKr-322 eKr.) Opettaja.

2.Toiset filosofit olivat erilaiset toisistaan ​​monissa aiheissa, mutta tärkein filosofia, joka asettaa erilaistumisen, on ihmisen toiminta. Platon uskoi yhteiskuntaan tai yhteiskuntaan yhdeksi ja ihmisen toiminnaksi suhteessa siihen mallien yhteiskunnan toteutumiseen. Aristoteles oli yksilöllisempi ja uskoi yksittäisen onnellisuuden olevan ihmisen päätehtävä ja heidän saavutuksensa olemalla erinomainen siinä, mitä he tekivät ja muodostaen siten mallia yhteiskunnalle tai kaupungille.