Amerikkalainen ja brittiläinen englanti

Anonim

American Vs British English

Amerikkalainen ja brittiläinen englantilainen on enemmän kamppailu siitä, mitä kansalaisuutta on syytä käyttää englannin kielen kasvun ja täydellisyyden suhteen. Vaikka sekä amerikkalaiset että brittiläiset valtuudet voivat sanoa olevansa viranomaisia, on erittäin kiistanalaista harkita, mistä on tullut standardi.

Historiallisesti britit tulivat suuremman voiman ennen amerikkalaisia ​​ja tämä on saattanut olla syynä heidän ylpeytensä englannin kielen kehittämiseen. Amerikkalaiset ovat kuitenkin myös vaikuttaneet jälkikäteen, jolloin he ovat suosittuja, jos ei, englannin kielen isompi viranomainen.

Lisäksi jotkut merkittävät persoonallisuudet aiemmin pyrkivät standardisoimaan kieltä kuten Noah Webster, joka on yhä suosittu Websterin sanakirja. Hän yritti nojata enemmän amerikkalaiseen englantilaiseen tyyliin, mutta ei onnistunut standardisoimaan kieltä, koska useat kilpailevat kirjoittajat julkaisivat omat sanatään brittien notaatiolla. Tästä johtuen kahdentyyppiset englantilaiset soittavat eri tavalla puhuttaessa. Jotkut sanat vaihtelevat suuresti, kun jotkut kirjaimet pudotetaan yhteen, kun taas muut kirjaimet on siirretty asemaan.

Hallituksen osalta amerikkalainen englantilainen nojaa enemmän "on" kuin lauseilla "Onko sinulla älypuhelin?" Ja "Hänellä ei ole sukulaisia." Yhdistyneen kuningaskunnan mielessä, vaikka entiset notaarit ovat edelleen hyväksyttäviä, se on tarkoituksenmukaisempaa, jos se on kirjoitettu tällä tavalla: "Onko sinulla älypuhelinta?" ja "Hänellä ei ole sukulaisia." Kuten näette, brittiläinen englanti on enemmän "saanut" merkintää.

Myös sanan "get" (verbi) aiempi osa on erilainen. Amerikkalaisessa on "Hänellä on paljon parempaa uintia." Brittiläisessä sanomassa on "Hänellä on paljon parempaa uintia."

Ehkä suurin ero amerikkalaisen ja brittiläisen englannin välillä on niiden sanavarastoissa. Jotkut suosituimmista termeistä ovat amerikkalaisen "hood", kun se tunnetaan nimellä "konepelti" englanniksi. "Kuorma-auto" on suosittu termi amerikkalaisessa englannissa, kun taas englantilaista sitä kutsutaan "kuorma-autoiksi". Tähän on liian monta terminologiaa.

Oikeinkirjoituksen suhteen brittiläinen englantilainen tavallisesti käyttää kyseistä ylimääräistä kirjainta "u" kuten "väri" eikä "väri" ja "maku" eikä vain "maku". Se käyttää myös "se" eikä "ze" kuin "holhota" sijaan "holhota" ja "tunnistaa" eikä "tunnista".

Yhteenveto

1. Amerikankielinen englanti hyväksyy "on" käytön merkitä hallussapitoa, kun taas brittiläisessä englannissa sen pitäisi olla "saanut". 2. Sanakirjassa amerikkalainen englanti yleensä pudottaa kirjaimen "u" joissakin termeissä ja käyttää "ze" -tyyppistä loppua joissakin sanoissa verrattuna brittiläisen englannin "ou" ja "se" päättymiseen.