Erot islamin ja jihadin välillä
esittely Lähes kaikki maailman kansat tänään, Jihadin termi on tullut synonyymi väkivallalle ja häiriöille. Jopa Lähi-idän kansalaiset, jotka ovat hyvin tietoisia sanan todellisen merkityksestä jihadilla, kuten Koraanissa paljastuu, ilmaisevat usein kielteisiä tunteita puhuttaessa siitä. Tämä johtuu siitä, että kansainväliset median organisaatiot pitävät jatkuvasti kansainvälisiä terrorismia ja murhia jihadisteihin. Voidaan sanoa, että terroristit ovat kaaputtaneet sanaa jihadia kaikkialla maailmassa oikeuttaakseen vihansa.
Sana Islam tarkoittaa tosiasiassa antautumista Jumalan tahtoon, ja sanaa jihadia käytetään Koraanissa viitata taisteluun tai pyrkimykseen täyttää tämä toimeksianto (Kiser, 2008). Näiden kahden sanan merkitysten välillä ei ole paljon eroa, koska molemmat viittaavat Jumalan palvelemisen hyvyyteen. Molemmat sanat oikeastaan osoittavat, että uskovien olisi pyrittävä pitämään puhtaus ja omistautuminen Jumalaan kaikissa olosuhteissa. Itse asiassa voidaan sanoa, että jihadin käsite ei ole vain löydetty Koraanissa, vaan myös kristityt, hindut ja buddhalaiset harjoittavat sitä. Tämä johtuu siitä, että kaikki nämä uskonnot kehottavat uskovia taistelemaan sisäisiä synnejä vastaan ja ulkoista pahaa yhteiskunnassa (Fatoohi, 2009). Islamin ja jihadin välillä ei ole todellisia eroja Todellisia eroja islamin ja jihadin välillä ei ole todellisia eroja, mutta on syytä huomauttaa, että jälkimmäisellä on ollut kielteinen merkitys ilman syytä 2000-luvulla. Khanin (2010) mukaan islam ja jihad ovat molemmat rauhan ylläpitämisessä maailman kansalaisten keskuudessa. Harvat ihmiset tietävät, ettei Koraanissa mainita pyhää sotaa. Pope Urban II käytti sanaa pyhää sotaa vuonna 1095, kun hän kehotti kristittyjä Euroopasta tekemään pyhän pyhiinvaelluksen Jerusalemiin voidakseen käydä sotaa ja kaapata maan, jonka Jeesus Kristus syntyi (Tyerman, 2008).
Koraanissa todellisuudessa mainitaan juutalaisia eri kohdissa ja viitataan myös kristittyihin Kirjan ihmisinä, koska he omistautuvat Jeesuksen, Mooseksen ja Aabrahamin opetuksiin, jotka kaikki ovat tärkeitä profeettoja islamin (Kiser, 2008) mukaan. Muslimit ovat todella olleet yhdessä rauhassa eri uskontokuntien kanssa vuosisatoja. Fatoohin (2009) mukaan profeetta Muhammedin opetukset, jotka on kirjoitettu Sunnahissa, todella vahvistavat, että ensimmäiset tapaukset, jotka tuomitaan Tuomiopäivänä, ovat ne, jotka liittyvät viattoman veren irtoamiseen. Koraani tuomitsee myös terroristit, ja neuvoo, että niitä, jotka ryhtyvät niihin, on rangaistava vakavimmillaan (Fatoohi, 2009). Islamissa sana "jihad" viittaa itse asiassa prosessiin omistamalla itsensä Jumalan palvelukseen ulkoisten armotaloudellisten toimien avulla sekä sisäisen puhdistuksen avulla. Kiserin (2008) mukaan jihadia on erilaisia. Muslimi voi palkata sisäistä jihadia taistelemaan pahoja tahtoja vastaan ja saavuttaa korkeita moraalisia normeja. Yhteisö voi palkata yhteiskunnallista jihadia yhteiskunnan tuomitsemiseksi epäoikeudenmukaisilta hallitsijoilta tai torjua sortoa (Kiser, 2008). Muslimien odotetaan myös harjoittavan fyysistä jihadia, kun niiden kansat tai yhteisöt hyökkäävät ulkomaalaisten tyrannien kimppuun. Fyysinen jihad tunnustetaan jihadin korkeimmaksi muodoksi, koska se voi johtaa siihen osallistuvan henkilön kuolemaan ja vaatii siten äärimmäistä uhrausta (Streusand, 1997). Koraanissa sanotaan, että fyysistä jihadia on vain puolustustarkoituksiin, eikä terrorisoida muiden kansojen ja uskontojen viattomia kansalaisia. Koraanissa ei ole jakeita, jotka sallivat itsemurhapommitukset tai kannustivat sitä millä hyvänsä tekosyynä. Fatoohin (2009) mukaan Koraani opettaa, että pakottaminen ihmisiin pakottamiseksi islamiksi on rikos, jota pitäisi rangaista lain mukaan. johtopäätös Sanaa islam ja jihad voidaan sanoa olevan synonyymi, koska molemmat kutsuvat muslimi-uskovia esittämään itsensä Jumalan tahtoon. Kumpikaan niistä ei kannata, että muslimien olisi taisteltava muiden kansakuntien kansalaisia vastaan tai voimakkaasti muuttamaan heidät islamiksi.Molemmat sanat kannustavat uskovia pyrkimään kohottamaan korkeampia moraalisia arvoja etsimään Jumalaa ja toimimaan anteeksi ja armoina vuorovaikutuksessa muiden uskonnollisten ihmisten kanssa.
