Eroa GAAP: n ja IFRS: n välillä tuloutusperiaatteella
GAAP vs. IFRS tuloutusperiaatteella
Viime vuosina kokonaismarkkinat ovat kehittyneet valtavasti ja monet yritykset alkavat olla sidosryhmiä eri puolilta maailmaa. Nämä sidosryhmät voivat vaatia, että taloudelliset tiedot laaditaan paikallisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Tämä parantaa yhtiön tilinpäätöksen luotettavuutta ja merkitystä sekä vahvistaa sidosryhmien luottamusta. Maailmassa on monia maita, jotka tällä hetkellä sallivat tai edellyttävät lakisääteistä tilinpäätösraportointia koskevia IFRS-standardeja, kun taas useat muut maat ovat jo sisällyttäneet IFRS: n paikalliseen kirjanpitoon. Tämä on ollut erittäin menestyksekäs kansainvälisille markkinoille tuleville ja globaalisti laajentuville yrityksille.
Toiseksi fuusioihin ja yritysostoihin liittyvät tapahtumat ovat kasvussa. Yritykset etsivät rajojensa ulkopuolella etsimään potentiaalisia tavoitteita ja ostajia ja siksi IFRS-standardien ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää. Eri kirjanpitolaitokset ympäri maailmaa pyrkivät jatkuvasti pyrkimään yhdenmukaistamaan tilinpäätösstandardeja ja tekemään tilinpäätöksen vertailukelpoisemmiksi ja luotettavammiksi. Näistä ponnisteluista huolimatta IFRS: n ja GAAP: n välillä on tiettyjä eroja. Suurin ero on se, että IFRS-säännökset antavat vähemmän yksityiskohtaisia sääntöjä ja rajoitettuja toimialakohtaisia ohjeita, kun niitä verrataan tilinpäätösnormistoihin. Yksi laajasti käsitellyistä aiheista on ero tulojen kirjaamisessa GAAP: n ja IFRS: n mukaan.
Tulot ovat tärkeä osa rahoitusselvitystä. Tulojen kirjaamisohjeet GAAP: n mukaan ovat laaja ja erittäin yksityiskohtainen. Se perustuu merkittävään joukkoon Emerging Issues Task Force (EITF), Financial Accounting Standards Board (FASB), Yhdysvaltain arvopaperimarkkinayhdistys (SEC) ja Yhdysvaltain hyväksytty tilintarkastuslaitos (AICPA). Toisaalta IFRS-tuloutusperusteiden tunnustaminen katetaan kahdella tulostandardilla ja neljällä tulopohjaisella tulkinnalla. Nämä tilinpäätösstandardit ja tulkinnat perustuvat yleisiin periaatteisiin ilman poikkeusta tietystä toimialasta ja ilman lisäohjeita.
Seuraavat ovat merkittävät erot IFRS: n ja GAAP: n tuloutusperiaatteella:
Tunnustuskriteerit
GAAP - GAAP: n mukaan tuloutuksen tunnustamista koskevassa ohjeessa keskitytään a) joko realisoitaviksi tai toteutuneiksi ja (b) ansaituksi. Tunnistamiskriteerien mukaan liikevaihtoa ei kirjata, ennen kuin vaihtotapahtuma tapahtuu.
IFRS - Kaikki palvelut, tavaroiden myynnistä, rakennusurakoista ja muista hyödykkeiden hyödykkeiden käytöstä (rojaltit, korot, korot jne.) Liittyvät tuloihin liittyvät liiketoimet on käsitelty kahdella tilinpäätösstandardilla (IAS 11 ja IAS 18). Kutakin ryhmää koskevat tunnustamiskriteerit sisältävät yrityksen todennäköiset taloudelliset hyödyt, merkittävien riskien siirron ja omistusoikeuden siirron ostajalle ja että tulot ja kustannukset voidaan luotettavasti mitata. Näihin luokkiin liittyviä periaatteita sovelletaan yleensä ilman merkittäviä poikkeuksia tai sääntöjä.
VSOE
Vendor Specific Objective Evidence (VSOE) on menetelmä US GAAP: n mukaisten tulojen kirjaamiselle, jonka avulla yritykset voivat tunnistaa monen kohteen myynnistä kertyneitä eriä. Tunnistamiskriteeri perustuu yrityskohtaiseen näyttöön siitä, että tuote on toimitettu. GAAP - Saatavilla on erittäin erikoistunut ohjeistus ohjelmistoliikevaihdon tunnustamiseksi ja yksi sen näkökohdista keskittyy vaatimukseen osoittaa VSOE käypä arvo, jotta eri ohjelmistokomponentit voidaan erottaa kirjanpitotarkoituksiin. Se on tosiasiassa yleistä GAAP: n käyvän arvon yleistä vaatimusta.
IFRS - IFRS: n mukaan ei ole IFRS: n mukaista käypään arvoon perustuvaa VSOE-käsitettä, joka lisää IFRS-standardien erotuskriteerejä. Erikseen myytäväksi kuuluvan erän hinta säännöllisesti katsotaan parhaaksi todisteeksi kyseisen erän käypään arvoon. Tietyissä olosuhteissa myös kohtuullinen arvio käypään arvoon, eli kohtuullinen marginaali lisättynä kustannuksella, on myös hyväksyttävä vaihtoehto IFRS-standardien mukaisesti. Ehdollinen huomioon ottaminen GAAP - Ehdolliseen vastuuseen liittyvää ohjeistusta käsitellään SEC: n henkilöstön tilinpäätöstiedotteessa (SAB) ja näiden ohjeiden mukaan ehdolliseen vastuuseen liittyviä tuloja ei pitäisi tunnistaa, ennen kuin varainhoito on ratkaistu, koska ei ole asianmukaista kirjata tuloja todennäköisten tekijöiden todennäköisyys. Esimerkiksi tuloja ei tunnusteta edes silloin, kun palvelut on selvästi tehty tai toimitus on tapahtunut. IFRS - Jos yhteisöllä on todennäköisesti taloudellisia hyötyjä ja tuloja voidaan luotettavasti mitata, ehdollinen vastike kirjataan, jos muut tuloutuskriteerit täyttyvät. Jos jotain kriteereistä ei täyty, tuloja ei tunnusteta, ennen kuin kaikki kriteerit täyttyvät. Useita elementtimalleja GAAP - Jos tulojärjestelyissä on useita tuloksia, järjestelyt jaetaan erilliseen kirjanpitoyksikköön, jos toimitukset täyttävät kaikki GAAP: ssä määritellyt kriteerit. Tulouttamiskriteeri arvioidaan sitten erikseen kullekin tietylle kirjanpitoyksikölle. Kaksi mallia käytetään tällä hetkellä asiakasuskollisuusohjelman, usean elementin kirjanpitomallin ja inkrementaalisen kustannusmallin huomioon ottamiseksi. Moninkertaisen laskentamallin käyttämistä käytetään silloin, kun tulo kohdistetaan palkkiohyvityksiin suhteellisen käypän arvon perusteella ja inkrementaalisen kustannusmallin käyttämiseen, kun täyttämiskustannuksia käsitellään kuluksi ja kertyy "täyttäväksi kustannukseksi". IFRS - Tulot tunnistetaan tavallisesti kunkin liiketoimen perusteella, mutta tietyissä olosuhteissa on tärkeää erottaa liiketoimi yksilöitävissä olevista osista, jotta liiketoimen sisältö heijastuisi. Samanaikaisesti voidaan joutua yhdistämään kahta tai useampaa liiketointa, kun ne ovat sidoksissa toisiinsa siten, että liiketoimen kaupallista luonnetta ei voida ymmärtää ilman, että viitataan useisiin liiketoimiin kokonaisuutena. IFRS: n vaatimus on, että lojaliteetti ja muut vastaavanlaiset ohjelmat olisi pidettävä useiden erien järjestelyinä. Asiakkaiden ja asiakkaiden tavaroiden ja palveluiden hankkimien palkkiohyvitysten käypä arvo on lykättävä ja kirjataan erikseen, kun kaikki tuloutuskriteerit täyttyvät. Palvelujen myynti GAAP - Kustannus-kustannus -menetelmä palvelujärjestelyissä ei ole sallittua GAAP: n mukaisesti, paitsi jos sopimus kuuluu tiettyjen tuotetyyppisopimusten tai rakennusurakkasopimusten erityisohjeiden piiriin. Yritykset yleensä soveltavat suoritetun suorituskyvyn menetelmää tai suhteellista suorituskykyä sellaisiin palvelutoimiin, jotka eivät täytä näitä sopimuksia. Jos tulostustoimenpiteitä ei ole käytettävissä, voidaan käyttää muita kuin kustannus-kustannuksia, jotka mittaavat etenemistä kohti loppuunsaattamista. Palvelujen myynnistä saatavat tulot tunnistetaan havaittavissa kuvioissa, ja jos sitä ei ole olemassa, käytetään suoraa menetelmää. Tuloa voidaan myös lykätä, jos palvelukauppaa ei voida luotettavasti mitata. Tuloja ei voida tunnustaa palvelujärjestelystä, kunnes takaisinmaksuoikeus päättyy. Yritykset voivat kuitenkin pystyä tunnustamaan tulot palvelujakson aikana tietyissä olosuhteissa, jos tietyt ohjeiden mukaiset kriteerit täyttyvät. IFRS - Palveluliiketoimet on kirjattu valmistumisvaiheessa, joka tunnetaan myös prosenttiosuuden valmistumismenetelmänä. Valmistumisvaihe voidaan määrittää useilla menetelmillä ja myös kustannus- kustannusmenetelmällä. Suoraa menetelmää voidaan käyttää tulojen tunnistamiseen, jos palvelut suoritetaan määrittelemättömien toimien lukumäärän perusteella tietyllä ajanjaksolla, eikä ole mitään muuta menetelmää, joka voi edustaa valmistumisvaihetta asianmukaisesti. Lisäksi tulot voidaan kirjata kerrytettävissä olevien menojen määrään, jos tällaisten liiketoimien tulos ei ole luotettavasti mitattavissa, joten tuloksena olevan suoritusmallin sijasta käytetään nollatulosmallia. Jos liiketoimen epävarman tuloksen vuoksi kustannukset eivät ole todennäköisiä, liikevaihtoa lykätään, kunnes tarkempi arvio voidaan tehdä. Se voi myös olla lykättävä, jos tietyn säädöksen vaikutus on merkittävämpi kuin mikään muu teko. Palauttamisoikeutta koskevissa palvelujärjestelyissä on harkittava, voidaanko järjestelyn tulosta luotettavasti mitata ja onko todennäköistä, että palvelun suorittamiseen liittyvä taloudellinen hyöty heijastuu.Jos luotettavaa arviota ei ole saatavilla, tulos kirjataan siinä määrin kuin palveluhankintamenon todennäköinen takaisinperintäkustannus on.
Rakennussopimus GAAP - GAAP: n antamia ohjeita sovelletaan tavallisesti sopimusten täyttämiseen ja asiakkaan antamat eritelmät tavaroiden, rakennustöiden tai niihin liittyvien palvelujen tuottamiseksi. Prosenttiosuusmenetelmä on tavallisesti edullinen. Valmis sopimusmenetelmää käytetään tilanteessa, jossa hallinnointi ei voi tehdä luotettavia arvioita. Prosenttiosuus loppuun saattamismenetelmässä on tavallisesti hyväksyttävissä tulonlähteet ja bruttotulosprosentti. Sopimusten yhdistäminen ja segmentointi sallitaan GAAP: ssä tietyin edellytyksin, mutta ei edellytä niin kauan kuin tapahtumaan liittyvä taustalla oleva taloustiheys heijastuu melkoisesti.
IFRS - IAS 11 käsittelee yhden omaisuuserän rakennussopimusta tai sellaisten omaisuuserien yhdistelmää, jotka ovat toisistaan riippuvaisia tai jotka ovat toisiinsa liittyviä suhteessa suunnitteluun, teknologiaan, tehtävään, tarkoitukseen ja käyttöön, eikä niiden soveltamisala ole rajoitettu tiettyihin toimialoihin. IAS 11 sisältää sekä kustannusrakenteita että kiinteän hinnan rakentamista koskevia sopimuksia. Jotta voitaisiin määritellä, kuuluuko sopimus IAS 11: n tai muun tilinpäätösstandardin (IAS 18) soveltamisalaan, ostajan kyky määritellä suunnittelun tärkeimmät rakenteelliset elementit on keskeinen indikaattori. Ostajan kyky päättää suunnittelun rakenneosista rakentamisen aikana tai sen jälkeen osoittaa, että se on rakennusurakkaselvitys. Sitä ei sovelleta tavaroiden tuotannon toistuvaan luonteeseen. Valmis sopimusmenetelmä ei ole sallittua rakennussopimuksessa. Tämä IFRS soveltaa prosenttiosuutta valmistumismenetelmästä. Mutta kun lopulliseen lopputulokseen ei ole luotettavia arvioita, käytetään nollatuloutusmenetelmää. Bruttoprosenttimenetelmä ei kuitenkaan ole sallittu. Yhdistäminen ja segmentoidut sopimukset ovat sallittuja, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Tavaroiden myynti (jatkuva siirto) GAAP - Rakennussopimusten kirjanpitokäsittelyä lukuun ottamatta US GAAP: llä ei ole mitään erityistä menetelmää, joka vastaa tavaroiden myynnin jatkuvaa siirtomenetelmää. IFRS - Kun tavaroiden myyntiä koskeva sopimus ei kuulu IAS 11: n soveltamisalaan, yhteisö harkitsee, täyttyvätkö tavaroiden myynnistä kirjaamisperusteet koko sopimuksen ajan. Jos näin on, yhteisö kirjaa tulot valmistumisasteen suhteen käyttäen prosenttimäärän valmiin mallin. Käytännössä on kuitenkin harvoin, että tulojen tunnustamista koskevat kriteerit täyttyvät jatkuvasti tavaroiden myynnissä, kun sopimus etenee. Vaihtotapahtuma GAAP - Jos kyseessä on ei-mainostarkkailutoiminta, se voi käyttää vastaanotettujen tavaroiden ja palvelujen käypää arvoa, jos luovutettua arvoa ei voida arvioida selkeästi. Mainonnan vaihtokauppatapahtumissa ilmoitetun luovutettavan (todennäköisesti nolla) kirjanpitoarvoa käytetään tapahtuman kirjaamiseen, jos luovutetun omaisuuserän käypää arvoa ei voida määrittää. Vaihtorajojen luottotapahtumassa oletetaan, että saadun vaihtokaupan käypä arvo ei ole yhtä selvä kuin vaihdettujen ei-monetaaristen varojen käypä arvo. Oletetaan myös, että ei-rahallisten varojen käypä arvo ei voi ylittää kirjanpitoarvoa, ellei korkeammasta arvosta tueta vakuuttavia todisteita. Barter-hyvityksen käypä arvo voidaan kuitenkin toteuttaa harvoissa tapauksissa, joissa yhteisö voi muuntaa tällaiset luotot käteiseksi lähiaikoina. Tämä käytäntö löydettiin tavallisesti historiallisesta käytännöstä. IFRS - Jos ei-mainonnan vaihtokauppojen kautta saatua käypää arvoa ei voida määrittää luotettavasti, se voi mitata tapahtuman käyttämällä luovutettujen tavaroiden ja palveluiden käypää arvoa. Mainonnan vaihtokaupoissa liikevaihtoa ei voida luotettavasti mitata mainospalvelujen kautta vastaanotetulla käypällä arvolla. Myyjä voi kuitenkin luotettavasti mitata tällaisista liiketoimista saadut tulot mainospalvelujen käypään arvoon, jos tietyt ehdot täyttyvät. Barter-luottotapahtumista ei anneta ohjeita, ja edellä mainittuja periaatteita olisi tarvittaessa sovellettava.
Laajennetut takuut GAAP - Erikseen arvostetuista laajennetuista takuu- tai tuotevastuurakenteista saadut tulot olisi yleensä lykättävä ja tuloutettava tasapoistoina sopimuksen voimassaolon aikana.Poikkeuksena tähän sääntöön on kuitenkin se, että palvelun suorittamisesta aiheutuvat kustannukset ovat muita kuin lineaarisia. IFRS - Laajennetun takuun myynnistä saatavat tuotot olisi lykättävä ja kirjattava takuun kattaman ajanjakson kuluessa. Jos laajennettu takuu on erottamaton osa myyntiä, eli se yhdistetään yhdeksi yksittäiseksi tapahtumaksi, yhteisön on määritettävä arvo suhteellisen käypän arvon perusteella jokaiselle sen komponenteille. Tulojen diskonttaus GAAP - Tulojen diskonttokorko on yleensä edellytys, kun saamiset koskevat yhden varainhoitovuoden maksuaikaa ja alan erityistilanteita, kuten televisio-ohjelmien tai elokuvien lisenssisopimuksia. Diskonttaukseen käytettävän koron on perustuttava instrumentin ilmoitettuun korkoon tai markkinakorkoon, jos katsotaan, että ilmoitettu korko on kohtuuton. IFRS - Tulot diskontataan nykyarvoon, kun käteisvaroja tai rahavirtalähteitä siirretään. Tällaisissa tapauksissa laskennallista korkoa käytetään määrittämään tulojen määrä, joka olisi kirjattava ja erilliset korkotuotot olisi kirjattava ajan kuluessa. Vakioasetuksen tekijät pyrkivät jatkuvasti kehittämään yhtenäisen tuloutusstandardin. Kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IASB) ja Financial Accounting Standards Board (FASB) julkaisivat marraskuussa 2011 tarkistetun esitystoimen (ED). ED: tä kutsutaan tuloiksi sopimuksista asiakkaiden kanssa. Näitä lautakuntia käsiteltiin uudelleen vuosina 2012 ja 2013, ja lopullinen standardi oli odotettavissa vuoden 2013 loppuun mennessä tai vuoden 2014 alussa. Tämä standardi on kuitenkin todennäköisesti tehokas vuonna 2017, mutta tehokas vuosi ei-julkisille US GAAP -standardien mukaiset yksiköt ovat 2018. Odotetaan, että uusi malli vaikuttaa tulonjako-kriteereihin sekä IFRS: n että GAAP: n ja toimialojen osalta, jotka kuuluvat tämän standardin soveltamisalaan.
