ISBN 10 ja 13

ISBN 10 vs. 13

Kun sivilisaatio, tiede ja koko maailma edistyvät, kehitetään monia uusia asioita, keksitään tai löydetään. Jotkut ovat hyvin läheisesti toisiinsa yhteydessä, että koodeja tarvitaan tunnistamaan toinen toisistaan.

Näitä koodeja kutsutaan tunnisteiksi, jotka erottavat yhden kohteen, aiheen tai aineen toisesta ja tekevät siitä ainutlaatuisen. Tunnistimia käytetään kemian, valtion virastojen, yritysten, verotuksen, tietojenkäsittelytieteen sekä kirjankustantamisen alalla.

Vuonna 1966 Gordon Foster loi kirjan tunnuksen, joka perustuu Standard Book Numbering (SBN) -koodiin, jota kutsutaan kansainväliseksi standardikirjanumeroksi (ISBN). Kirjoilla on eri ISBN-arvot pehmeille ja kovakantisille painoksille.

ISBN: llä on viisi osaa, nimittäin; etuliite 978 tai 979, joka tarkoittaa kirjankustantamisen teollisuutta, kielen ja maan ryhmän tunnistetta, julkaisijan koodia, nimikkeen numeroa ja tarkistusnumeroa.

ISBN: n, ISBN 10: n ja ISBN: n 13 järjestelmiä on kaksi. Ensimmäinen on ISBN 10, jonka Kansainvälinen standardisointijärjestö (ISO) on kehittänyt vuonna 1970. ISBN 10: ssä on kymmenen numeroa ja viimeinen numero on tarkistusnumero.

ISBN 10: n tarkistussummerin on oltava 0: stä 10: een, ja sen on oltava yhdeksän ensimmäisen numeron summa kerrottuna numerolla 10-2. Se käyttää moduulia 11, joka vaatii jäljellä olevan summan, kun lisätään viimeiseen numeroon, joka on 11. ISBN 13, toisaalta, on 13 numeroa, ja se on kehitetty antamaan tilaa lisäämään kirjoja, jotka julkaistaan. Sitä käytettiin tammikuussa 2007, ja ISBN 10 voidaan muuntaa ISBN 13: ksi online-muuntimilla.

Muutos ISBN 10: stä ISBN 13: een tehtiin tuottamaan lisää numerointikoodeja lisää kirjoja ja lisäämään ISBN-numerointikapasiteettia, koska se koki pulaa. Sitä käytettiin myös kulutustavaroiden maailmanlaajuisen EAN.UCC-tunnistusjärjestelmän noudattamiseen.

Kuten ISBN 10, ISBN 13: n viimeinen numero on tarkistusnumero. Se lasketaan alkaen 12 ensimmäistä numeroa, jotka vuorotellen kerrotaan 1: lla tai 3: lla vasemmalta lähtien. Moduulia 10 käytetään 0-9-arvon saamiseksi, joka vähennettynä 10: stä tuottaa summan 0 - 10. Julkaisijat ovat velvollisia julkaisemaan sekä ISBN 10: n että ISBN: n 13 kirjojen tekijänoikeussivulla.

Yhteenveto:

1. Kansainvälinen standardikirjan numero (ISBN) 10 on järjestelmän ensimmäinen versio, kun taas kansainvälinen standardikirjan numero (ISBN) 13 on uusin versio. ISO on kehittänyt ISIS: n 10 vuonna 1970, kun ISBN 13: ta käytettiin tammikuussa 2007. 3.ISBN 10: llä on 10 numeroa, kun ISBN 13: lla on 13 numeroa. 4.ISBN 13 kehitettiin tekemään tilaa lisäkirjoille, koska ISBN 10 ei riitä. 5.Kun molemmat viimeiset numerot ovat tarkistussummia, ne lasketaan eri tavoin. ISBN 10 käyttää moduulia 11, kun taas ISBN 13 käyttää moduulia 10.