"Sydänkohtaus" ja "Sydämenpysähdys"

"Sydänkohtaus" ja "Sydämenpysähdys" ovat kaksi kliinistä tilannetta, joita käytetään usein synonyyminä kliinisissä tilanteissa. Ne eroavat kuitenkin erilaisista kliinisistä ja patofysiologisista näkökohdista. Tässä artikkelissa kuvataan vertailu "Sydänkohtaus" ja "Sydämenpysähdys". Sydänkohtaus on itse asiassa synonyymi sydäninfarkti (MI). Sydäninfarkti viittaa sydänlihaksen vaurioihin (sydänlihakset). Sydänlihaksen vaurio ilmenee nekroottisiksi vaurioiksi. Necroottiset vauriot johtuvat hapen ja ravinteiden saatavuudesta sydänlihassa. Sydämen sydän saa happea ja ravinteita sepelvaltimoiden kautta. Ateroskleroosin kaltaisissa oloissa LDL-kolesteroli (alhaisen tiheyden lipoproteiinit-kolesteroli) kertyy sepelvaltimotauti endoteeliin (sisimmän verisuonikerroksen). Sepelvaltimotien lumen kapenee, mikä heikentää veren virtausta sydänlihakseen. Tämä tilanne johtaa MI: n syntyyn. Lisäksi verisuonten kaventuminen voi tapahtua ateroskleroottisten plakkien vuoksi. Kun sepelvaltimot ovat tukossa tällaisten plakkien, se altistaa yksilön sydänkohtauksen riskiin. Äkillinen tukos johtuu ateroskleroottisten plakkien repeämisestä sepelvaltimoissa. Sydänkohtauksen oireita ovat rintakipu ja hikoilu. Kipu lisääntyy liikkuvuudella tai työn kuormituksen kasvaessa kehossa (Demirovic & Myerburg 1994).

Valtimon lumen tukkeutuminen ilmenee usein epästabiilina anginaarina tai sydänkohtauksena. Epästabiili angina pai- nuttaa kipua, joka johtuu sydänlihaksen hapensyötön puutteesta. Sydänkohtaus ja epästabiili angina pitoisuus on ryhmitelty yhteen akuutin sepelvaltimotaudin (ACS) kanssa. ACS: tä hoidetaan vasodilatoijilla, angioplastialla ja stentin implantaatiolla. Kaikkien näiden toimenpiteiden tavoitteena on estää sepelvaltimoiden kaventuminen ja veren virtauksen palauttaminen sydänlihaksessa. Jos verenkierto on välittömästi sydänkohtauksen jälkeen, pysyviä sydänlihaksen vaurioita on useimmissa tapauksissa estetty. Jos hyökkäys liittyy sydänlihaksen suuriin alueisiin, sydän ei pysty sopimaan. Tämä tilanne voi johtaa sydämenpysähdykseen. EKG osoittaa tyypillistä korkeutta ST-segmentistä (kuvio 1) (Demirovic & Myerburg 1994).

Kun sydän ei pysty sopimaan tehokkaasti tai lopettaa täydellisen hoidon, sairaus kutsutaan sydämenpysähdykseksi tai sydänpulmonaaliseksi pysäyttämiseksi. Tällaisissa tilanteissa sydämen annos ei riitä täyttämään elimistön eri elinten happea. Useimmissa tapauksissa elintärkeät elimet vaikuttavat ensisijaisesti. Alemman perfuusion väheneminen johtaa aivohalvaukseen tai ohimenevään iskeemiseen hyökkäykseen (TIA). Tämä johtaa aivosolujen vaurioitumiseen ja nekroosiin, mikä voi johtaa edelleen halvaukseen. Sydämenpysähdys johtuu sydämen johtojärjestelmän virheistä. Sydän sopimukset sydämentahdistimien sydänlihaksessa synnyttävien sähköimpulssien vaikutuksesta. SA-solmu ja AV-solmu tuottavat sähköisiä impulsseja, jotka suoritetaan eteisen ja kammion lihasten yli. Kun johtojärjestelmissä on virheitä (Bundle of His tai Purkinje Fibers), impulssi ei leviä myocardiumia asianmukaisesti. Atria voi pahentaa kammiota nopeammin, mikä johtaa kammiovärinä. Tätä tilannetta kutsutaan rytmihäiriöksi. Sydänsairauden oireita ovat aivohalvaus, TIA, hengitysvaikeudet ja äkillinen kuolema. Kardiopulmonaarinen elvytys suoritetaan joko käsin tai käyttämällä defibrillaattoreita (kuva 3). Tällaisen toimenpiteen tarkoituksena on elvyttää sähköisten impulssien kulkeutuminen sydänlihaksen yli. Sydämenpysähdys johtuu usein taustalla olevista häiriöistä, kuten vasemman kammion hypertrofia, sydänkohtaus tai sydänkohta. EKG osoittaa P-aallon ja QRS-kompleksin dissosiaatiota. Lisäksi QRS-kompleksi on usein käänteinen (kuva 2) (Rea, Pearce & Raghunathan 2004).

Kuva 2: QRS-kompleksin invertointi

Kuva 3: CPR-lähestymistapa (manuaalinen)

Seuraavassa on lyhyt vertailu sydänkohtauksen ja sydänkohtauksen välillä:

ominaisuudet	Sydänkohtaus	Sydämen pysähtyminen
Taudin kuvaus	Synonyymi sydäninfarktiin (MI). Sydäninfarkti viittaa sydänlihaksen vaurioihin (sydänlihakset). Sydänlihaksen vaurio ilmenee nekroottisiksi vaurioiksi. Necroottiset vauriot johtuvat hapen ja ravinteiden saatavuudesta sydänlihassa	Sydän ei pysty sopimaan tehokkaasti tai lopettaa täydellisen sopimuksen. Tällaisissa tilanteissa sydämen annos ei riitä täyttämään elimistön eri elinten happea. Useimmissa tapauksissa tärkeimpiin elimiin (aivoihin) vaikuttaa ensisijaisesti
oireet	Äkillinen rintakipu ja hikoilu	Pysyvä Rintakipu, hengitysvaikeudet ja äkillinen kuolema
EKG-ominaisuudet	ST-segmentin korkeus	P-aallon ja QRS-kompleksin dissosiaatio. Lisäksi QRS-kompleksi on usein käänteinen
johto	Vasodilaattorit, angioplastiat ja stentin implantaatio	Kardiopulmonaarinen elvytys suoritetaan joko manuaalisesti tai käyttämällä defibrillaattoreita
syyoppi	LDL-kolesterolin kerrostuminen kaventaa sepelvaltimoiden lumen	Vaurioituminen sähköimpulssin johtamisessa sydänlihaksessa.
Aiheet	Endokardium vaikuttaa voimakkaammin kuin perikardium	Sydänlihaksen kokonaisvaikutus vaikuttaa