GAAP ja IFRS
IFRS: n ja Yhdysvaltain tilinpäätösnormiston välillä on melkoisia yhtäläisyyksiä, ja eroavaisuudet vähenevät nopeasti molempien organisaatioiden lähentymisohjelman vuoksi. Jäljempänä selitetyt erot ovat vain muutamia merkittäviä ja tästä hetkestä lähtien. Ne voivat muuttua IFRS: n ja US GAAP: n lähentymisohjelmassa tapahtuneen kehityksen vuoksi.
Tulojen tunnustamisen osalta US GAAP on kehittänyt yksityiskohtaiset ohjeet eri toimialoille, jotka sisältävät muiden paikallisten tilinpäätösstandardijärjestöjen ehdottamia standardeja Yhdysvalloissa. IFRS puolestaan mainitsee kaksi tärkeintä tuloutusstandardia sekä muutamia tuloutusta koskevia tulkintoja ohjauksina.
On myös joitain merkittäviä eroja, jotka liittyvät siihen, milloin kustannus olisi tunnustettava ja määrä, joka on tunnustettava. Esimerkiksi IFRS: llä tunnustetaan tiettyjen optio-oikeuksien kustannukset, jotka johtuvat ansaitsemisesta aikaisemmin kuin GAAP.
US GAAP: n ja IFRS: n välillä on myös merkittäviä eroja rahoitusvelkojen ja oman pääoman suhteen. Yhdysvaltain tilinpäätösnormistoa pidettävät instrumentit katsotaan velaksi IFRS-standardien mukaisesti.
US GAAP: llä on useita vakauttamisperusteita, kun taas IFRS: n mukaan yritys voi konsolidoida sen perusteella, minkä voiman se voi käyttää toisen yksikön rahoitus- ja toimintapolitiikassa. Vastuu näiden uusien yksiköiden raportoinnista ja toimivuudesta voi vaikuttaa yhtiön rahoitusjärjestelyihin ja useisiin muihin aloihin.
Toisin kuin US GAAP, IFRS estää yrityksiä käyttämästä LIFO: ta tai viimeistä, ensimmäisenä ulosmittausmenetelmää kustannuslaskentaa varten. LIFO: ta käyttävien yritysten on siirryttävä muihin kustannusmenetelmiin.
Yhteenveto: 1.Liikevaihdon tunnustamisen osalta US GAAP on yksityiskohtaisempi ja toimialakohtainen kuin IFRS. 2.Expense-tunnustuksella on joitakin eroja suhteessa ajanjaksolle ja kustannusmäärälle, jonka yritykset voivat tunnistaa. 3. Tietyt rahoitusinstrumentit, jotka GAAP: n mukaan kirjattaneet omaksi pääomaksi, kirjataan velaksi IFRS-standardien mukaisesti. 4. IFRS mahdollistaa konsernitilinpäätöksen, joka perustuu yhtiön toimintaan toisen yhteisön rahoitus- ja toimintakäytäntöihin. 5. IFRS-standardi ei salli LIFO-menetelmän käyttöä inventaariokustannusten laskemisessa.
