DTaP ja Tdap

Anonim

DTaP vs. Tdap

Tetanus, kurkkumätä ja hinkuyskä ovat kolme kaikkein kuolemaan johtavia sairauksia, joita ihminen on kokenut. Vaikka nämä taudit aiheuttavat suurta kuolleisuutta esiintyville herkille yksilöille, ennaltaehkäisevä menetelmä käytetään sitten immunisointiprosessin avulla. Immunisaatio on yksi tärkeimmistä tavoista välttää kuolettavat sairaudet. Yksi immunisointityyppi on tarkoitettu kurkkumätä, hinkuyskää ja tetanusta vastaan, ja se yhdistetään yhdellä ainoalla DPT (Dystheria Pertussis Tetanus) -rokotuksella. DPT-rokotteet tekevät kehosta vasta-aineita, jotka suojaavat kurkkumätä, hinkuyskä ja tetanus. Kasvavan farmakologisen teollisuuden ansiosta rokotteet ovat myös kehittyneet eri lajeiksi. Tdap (Adacel) ja DTaP (Daptacel) ovat kaksi tunnetuista yhdistelmärokotteista, jotka on luotu kolmeen kuolemaan johtavaan sairauteen. Vaikka molemmat rokotteet torjuvat saman sairausryhmän, joitakin herkkiä ja tärkeitä eroja korostetaan, jotta vältetään sekaannus.

Näiden kahden rokotteen ensisijainen ero on ikäryhmässä, jotka ovat DTaP: n ja Tdap: n vastaanottajia. DTaP koostuu difteriasta ja tetanustoksoideista. Lisäksi sillä on solulisä pertussis -rokote. Se annetaan kuuden viikon tai kuuden vuoden ikäisille lapsille eli lapsilta esikoululaisille. Toisaalta Tdap annetaan nuorille ja aikuisille. Silti Tdap koostuu tetanus- ja difteria-toksoideista, joilla on pertussis-solu-rokote. Sekä DTaP- että Tdap-rokotteet sisältävät suunnilleen yhtä suuria määriä tetanustoksoidia. DTaP-rokotetta kuitenkin sisältää enemmän pertussis-antigeenejä ja difteriatoksoideja.

Toinen havaittavissa oleva ero on havaittavissa annosten lukumäärä kutakin rokotetyyppiä kohden. DTaP: lle pikkulapset noudattavat neljän annosjakson aikataulua kuudennella viikolla, minkä jälkeen seuraavat annokset kahden kuukauden välein. Tehosteannos annetaan neljän ja kuuden vuoden iän välillä, ellei neljännen annoksen annosta ole viivästynyt. Tdap annetaan kuitenkin kerta-annoksena nuorille ja aikuisille.

Lihakseen annettava injektio on suotuisa antotapa sekä DTaP- että Tdap-rokotteille, vaikka paikat eroavat toisistaan ​​vain paikassa. DTaP annetaan infuusion ja pikkulasten reisilihaksen anterolateralissa. Lisäksi se käyttää myös deltoidi lihaksia vanhemmille lapsille ja rokottamattomille aikuisille. Toisaalta Tdapia annetaan delta-lihaksessa yli seitsemän vuotta vanhoille lapsille ja aikuisille.

Kerran annettuna jokaisella rokotteella on vastapuolen sivuvaikutuksia tarkkaillaan tarkasti. Tdap-rokotteen injektiota, joka on yleinen vanhemmilla lapsilla ja jopa aikuisilla, on paikallisten reaktioiden oireita, kuten punoitusta ja turvotusta pistoskohdassa ja systeemisiä reaktioita, kuten kuumetta. Joskus kärsivän haaran tuskallinen tulehdus kokee veren tetanusvasta-aineita, jotka ovat kohonneilla tasoilla. Nämä paikalliset ja systeemiset haittavaikutukset eivät ole kovin yleisiä DTaP-rokotteelle.

Jokainen meistä tarvitsee suojaa kurkkumätä, hinkuyskää ja tetanusta vastaan, ja tämä tapahtuu DTaP- ja Tdap-immunisaatioiden kautta. DTaP- ja Tdap-rokotteiden välisten erojen tunteminen on välttämätöntä väärinkäsitysten aiheuttamien hallintovirheiden välttämiseksi.

Yhteenveto:

1.DTaP: ää annetaan kuusi viikkoa kuuteen vuoteen, eli imeväisiltä esikoululaisiin. Toisaalta Tdap annetaan nuorille ja aikuisille.

2.DTaP-rokotteet sisältävät enemmän hinkuyskä-antigeenejä ja difteriatoksoideja kuin Tdap-rokotteita.

3.DTaP-rokotteilla imeväisikäiset noudattavat kuudennen viikon iässä annetun neljän annoksen sarjan aikataulua ja sitten muita annoksia kahden kuukauden välein. Tehosteannos annetaan neljän ja kuuden vuoden iän välillä, ellei neljännen annoksen annosta ole viivästynyt. Tdap annetaan kuitenkin kerta-annoksena nuorille ja aikuisille.

4.DTaP: tä annetaan reisilihaksen anterolateralisessa osassa imeväisille ja pikkulapsille. Toisaalta Tdapia annetaan delta-lihaksessa yli seitsemän vuotta vanhoille lapsille ja aikuisille.

5. Paikallisten ja systeemisten reaktioiden merkit ovat yleisiä Tdap-annoksen jälkeen, kun reaktiot ovat harvinaisia ​​DTaP: n antamisen jälkeen.