DHCP ja staattinen IP
Staattinen IP ei todellakaan ole niin monimutkainen, koska se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että tietyn verkkoelementin, kuten tietokoneen tai reitittimen IP, pysyy samana koko ajan. Helpoin tapa saavuttaa tämä on määrittämällä verkkokortti ottamaan sama IP. Mutta staattisten IP-osoitteiden käyttöä rajoitetaan, puhumattakaan siitä, että se on hankalaa järjestelmänvalvojalle, ja sen sijasta käytetään dynaamisia IP-osoitteita. Dynaaminen isäntäkonfiguraatioprotokolla, lyhennetty DHCP: ään, on protokolla vapaiden IP-osoitteiden osoittamiseen verkkoon liitettyihin tietokoneisiin.
DHCP: n käyttäminen on edullista verkonvalvojille, koska se poistaa IP-osoitteiden toistuvan tehtävän jokaiselle verkon tietokoneelle ja lisäämällä lisäyksiköitä. Se saattaa kestää vain hetken, mutta kun sommit tietokoneita, se saa ärsyttävää. Langattomat tukiasemat hyödyntävät myös DHCP-protokollaa, jotta käyttäjät eivät enää tarvitse määrittää heidän kannettavia tietokoneitaan yhteyden muodostamiseksi. Ottamalla staattiset IP-osoitteet ja arvailemalla, mikä IP ei ole käytössä, on todella järkyttävää ja aikaa vieviä etenkin niille, jotka eivät tunne prosessia.
Vaikka DHCP: lle ja dynaamisille IP-osoitteille on etuja, on vielä sovelluksia, joissa on oltava staattinen IP. Yksi hyvä esimerkki on, kun asennat paikallinen web-palvelin. DHCP pystyy määrittämään sekä dynaamiset että staattiset IP-osoitteet, kunhan ne on konfiguroitu oikein. Staattinen IP-osoitus saadaan aikaan yhdistämällä IP-osoite MAC-osoitteeseen, joka on ainutlaatuinen verkkokortista. Aina kun tietokone pyytää IP: tä, DHCP-palvelin tunnistaisi verkkokortin MAC-osoitteen ja nimeää saman IP: n.
DHCP on melko yksinkertainen työkalu käytettäväksi ja se, että se sisältyy usein useimpien reitittimien ominaisuusluetteloon, ei ole mitään syytä olla käyttämättä sitä. Vaikka sinun tarvitsee käyttää staattisia IP-osoitteita, DHCP pystyy edelleen tekemään tämän.
Yhteenveto: 1. DHCP on protokolla IP-osoitteiden osoittamiseen liittyvän tehtävän automatisoimiseksi, kun taas staattinen IP on, kun tietty verkkoelementti saa saman IP-osoitteen koko ajan 2. DHCP: tä käytetään ensisijaisesti dynaamisten IP-osoitteiden osoittamiseen, mutta sitä voidaan käyttää myös staattisten IP-osoitteiden määrittämiseen 3. DHCP: tä käytetään langattomissa tukiasemissa, koska staattinen IP-osoite olisi liian häiritsevä 4. DHCP-protokollaa käytetään useimmissa verkoissa, koska se on helppoa, mutta staattisia IP-osoitteita tarvitaan vielä joissakin tapauksissa
